Siirry pääsisältöön

Roberto Bolaño - 2666


Roberto Bolaño
2666
Sammakko, 2015

Neljä yliopistotutkijaa etsii salaperäistä saksalaiskirjailijaa. Newyorkilainen toimittaja lähtee ensimmäiselle juttumatkalleen Meksikoon. Leskifilosofi luisuu kohti olemassaolon syöveriä. Rikoskomisario rakastuu pidättyväiseen naiseen. Roberto Bolañon monumentaalinen pääteos valaisee ihmismielen kätkettyjä sopukoita ja laventuu katsaukseksi ihmiskunnan tilasta. 

Teos on jo nyt saavuttanut 2000-luvun alun maailmankirjallisuuden klassikon aseman. 


Roberto Bolañon järkälemäinne, lähes 1000 sivua, kirja oli välillä miellyttävää luettavaa, mutta välillä tuntui, ett kirjassa oli liikaa jaarittelua. Kirja oli alunperin suunniteltu ilmestyväksi viidessä eri osassa, joka omasta mielestäni ei olisi ollut pahitteeksi. Jokainen kirjan osio olisi toiminut vallan mainiosti myös erikseen, mutta nyt kun ne oli lyöty yhteen nivaskaan piti oikein miettiä miten tämä seuraava osa liityikään tai miten se oli sidoksissa tuohon aiempaan. Yhtenemiskohtia onneksi löytyi mutta jos olisin itse saanut päätää olisin toiminut kute kirjailija oli viimeisinä vuosinaan toivonut, että osiot ilmestyisivät suunnitellut aikataulun mukaan jolla hän myös olisi varmistanut sanojensa mukaan perheelleen toimeentulon paremmin kuin että se ilmestyi yhtenä nivaskana.

Vaikka kirja välillä tuntuikin puuduttavalta, se on laadukas ja ehdottomasti yksi vuosituhannen tähän asti ilmestyneistä kirjoista yksi tärkeimmistä pääteoksista, jollaiseksi tätä kirjaa voidaan kutsua kirjailijan äkisti katkenneella uralla.

Kirjassa on yksi tärkeä kiinnekohta, se on Santa Teresan kaupunki Meksikossa.

Kirjassa ollaan kuuluisan kirjailijan Archimboldin jalanjäljillä ja oikeastaan tarina onkin suurta takaa-ajoa ja metsästystä tämän kuuluisan, salaperäisen, kirjailijan perässä joka haluaa pitää matalaa profiilia. Kirjan ensimmäisessä (Tutkijoiden osa) sekä viimeisessä, viidennessä (Archimboldin osa) päästään seuraamaan lähemmin tätä kirjailijaa. Tutkijoilla alkaa vähittelen selviämään Archimboldin olinpaikasta vihjeitä, mutta useimmiten kirjailija osaa välttää kontaktin tutkijoiden kanssa ja pääsee näin pakoon omaan yksityisyyteensä. Tässä ensimmäisessä osasa neljä tutkijaa, kirjallisuuden tutkijaa löytävät Archimoldista sen yhteisen kiinnostuksen kohteen ja haluavat löytää kirjailijan, kaikki ei ole helppoa varsinkaan kun tutkijoiden oma elämä ei ole helppoa varsinkaan kaikkine kolmiodraama-aineksin varusteltuna.

Kirja on hyvin arvoituksellinen, kirjailija on onnistunut luomaan hyvin salaperäisen mutta merkitävän päähenkilön joka on kuitenkin jäänyt hyvin tuntemattomaksi vaikka fanien keskuudessa on suuri tähti ja ollut ehdolla Nobelin palkintojen saajaksi useasi mutta aina palkinto on lipsahtanut muualle.

Neljännessä osassa kirjailija tuo lukijan silmien eteen luultavasti totuuden tai ainakin yhden osan siitä, nimittäin Meksikon rikollisuuden ja sen julmuuden. Kirjassa hän kuvailee yksityiskohtaisesti tapahtumia, jotka ovat kaupunkien kaduilla ja maaseudun rauhassa jokapäiväistä. On kidutusta, raiskauksia ja brutaalia väkivaltaa. Ehkä tämä osuus kirjasta olisi voinut jäädä julkaisematta tässä muodossa jos olisi päätetty julkaist jokainen osa erikseen, tai ainakin "Rikosten osa" olisi kokenut suuren muutoksen, mutta kaiken keskellä se toimii ja tuo kirjaan sen kaivatun ylösnousemisen loppuunpalamisen keskeltä, jolloin kirja saa alleen uutta virtaa.

Juurikin ennen Rikosten osaa on kirjan kolmeas osa "Faten osa", joka mieletäni on kirjan heikoin kohta. Se jää liian avonaiseksi, ja siinä jää liikaa asiaa mieleen johon ei saada selitystä. Kirjailija itse kuoli juuri ennenkuin sai kirjansa täysin valmiiksi ja se heistuu kirjan eri osiin. Voi hyvin houomata koska kirjailija oli voimissaan kirjoittaessaan kirjaa. Faten kohdalla niin ei voi puhua, ehkä se oli hänellekin osa joka oli vain pakko kirjoittaa ja päästävä mahdollisten kipujen avulla seuraavaan jo paljon enemmän kantavampaan osaan, Rikosten osaa. Joka taasen synkkyydellään saattoi kuvastaa kirjailijan ajatuksia omasta elämästään sairauden keskellä.

Tämä oli ensimmäinen kirja jonka luin Bolañolta, mutta ei varmaan viimeisin, ehkä on hyvä aloittaa juurikin tästä paksummasta josta käy hyvin selville kirjailijan eri tyylit viedä tarinaa eteenpäin. Hänen toinen pääteokseksi kutsuttu Kesyttömä etsivät voisi olla se seuraava johon tarttua. Hänen kirjojeen on suomennettu muutama mutta Bolaño oli tuottelias kirjailija ja toivonkin, että häneltä myös vähitellen julkaistaisiin kaikki mitä hän on kirjoittanut koska tämä mies on yksi niistä harvoista jotka pystyvät saamaan itselleen jonkinlaisen kulttimainee.

Odotan myös, että tämä massiivinen 2666 ilmestyy joskus viitenä eri kirjana, vaikka kätevänä pokkariversiona joita voi lukea junamatkallaan.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marko Kilpi - Undertaker -Kuolemanenkeli

Marko Kilpi Undertaker - Kuolemanenkeli Crime Time, 2018

Marko Kilpi on tullut tunnetuksi TV:n leppoisana poliisina, mutta ennenkaikkea hän on tuttu raudankovana kirjailijana ja armottomana dekkaristina. Voin hyvin väittää, että Marko Kilpi on tällähetkellä yksi Suomen parhaimpia dekkarikirjailijoita. Hänen luoma Undertaker -sarjaa taasen voi pitää parhaimpana uutena kirjasarjana joka on aloitettu viime vuosina. Löyty tietenkin useita pitkänlinjan kirjailijoita, joiden jokaisessa dekkarissa päähenkilö on sama ja näin ollen muodostaa sarjan, esimerkiksi Mäen Vares, Jokisen Koskinen tai sitten Koskisen aloittama Murhan vuosi -sarja, jotka kaikki ovat laadukkaita sarjoja. Mutta jos puhutaan aivan tuoreista niin Marko Kilpi on onnistunut murtamaan erilaisuudellaan ja voisi jopa puhua että hieman kansainvälisillä otteilla kirjoitetun sarjan kanssa paikan dekkarikärkeen.
Kilven päähahmo Kivi on hautausurakoitsija, joka sinänsä on mielenkiintoinen uutuus dekkareissa. Ja hänen voiko jopa sano…

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Seppo Jokinen - Lyödyn laki

Seppo Jokinen Lyödyn laki Crime Time, 2018


Lyödyn laki on jo 23. Seppo Jokisen dekkari. Maailmanlaajuisellakin mittakaavalla ajateltuna se on suuri määrä sarjaan, joka kertoo yhdestä ja samasta sankarista. Seppo Jokinen on myös palkittu kirjailija, joka on saanut neljä kertaa Tampereen kaupungin kirjalisuuspalkinnon, kerran Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon sekä toistaiseksi vain kerran Johtolanka palkinnon, vuonna 2002 vuoden parhaasta dekkarista.
Itsestäni tuli Seppo Jokisen dekkareiden fani luettuani 2001 vuonna ilmestyneen Hukan enkelit. Sen jälkeen vuosittain on ollut suuri odotus uudesta kirjasta. Jokinen kirjoittaa varmalla tyylillä jota kotimaisten dekkarien fani voi vain ihastella. Hän on luonut kirjoihinsa miljööt ja henkilöt jotka elävät kirja kirjalta omaa elämäänsä. He kasvavat ja heidän ympäristönsä muuttuu.
Lyödyn laki kuuluu Jokisen dekkareista TOP vitoseen. Sen hallitut juonen käänteet niin rikollisessa kuin päähenkilöiden yksityiselämässä luovat aidon…