Siirry pääsisältöön

Roberto Bolaño - 2666


Roberto Bolaño
2666
Sammakko, 2015

Neljä yliopistotutkijaa etsii salaperäistä saksalaiskirjailijaa. Newyorkilainen toimittaja lähtee ensimmäiselle juttumatkalleen Meksikoon. Leskifilosofi luisuu kohti olemassaolon syöveriä. Rikoskomisario rakastuu pidättyväiseen naiseen. Roberto Bolañon monumentaalinen pääteos valaisee ihmismielen kätkettyjä sopukoita ja laventuu katsaukseksi ihmiskunnan tilasta. 

Teos on jo nyt saavuttanut 2000-luvun alun maailmankirjallisuuden klassikon aseman. 


Roberto Bolañon järkälemäinne, lähes 1000 sivua, kirja oli välillä miellyttävää luettavaa, mutta välillä tuntui, ett kirjassa oli liikaa jaarittelua. Kirja oli alunperin suunniteltu ilmestyväksi viidessä eri osassa, joka omasta mielestäni ei olisi ollut pahitteeksi. Jokainen kirjan osio olisi toiminut vallan mainiosti myös erikseen, mutta nyt kun ne oli lyöty yhteen nivaskaan piti oikein miettiä miten tämä seuraava osa liityikään tai miten se oli sidoksissa tuohon aiempaan. Yhtenemiskohtia onneksi löytyi mutta jos olisin itse saanut päätää olisin toiminut kute kirjailija oli viimeisinä vuosinaan toivonut, että osiot ilmestyisivät suunnitellut aikataulun mukaan jolla hän myös olisi varmistanut sanojensa mukaan perheelleen toimeentulon paremmin kuin että se ilmestyi yhtenä nivaskana.

Vaikka kirja välillä tuntuikin puuduttavalta, se on laadukas ja ehdottomasti yksi vuosituhannen tähän asti ilmestyneistä kirjoista yksi tärkeimmistä pääteoksista, jollaiseksi tätä kirjaa voidaan kutsua kirjailijan äkisti katkenneella uralla.

Kirjassa on yksi tärkeä kiinnekohta, se on Santa Teresan kaupunki Meksikossa.

Kirjassa ollaan kuuluisan kirjailijan Archimboldin jalanjäljillä ja oikeastaan tarina onkin suurta takaa-ajoa ja metsästystä tämän kuuluisan, salaperäisen, kirjailijan perässä joka haluaa pitää matalaa profiilia. Kirjan ensimmäisessä (Tutkijoiden osa) sekä viimeisessä, viidennessä (Archimboldin osa) päästään seuraamaan lähemmin tätä kirjailijaa. Tutkijoilla alkaa vähittelen selviämään Archimboldin olinpaikasta vihjeitä, mutta useimmiten kirjailija osaa välttää kontaktin tutkijoiden kanssa ja pääsee näin pakoon omaan yksityisyyteensä. Tässä ensimmäisessä osasa neljä tutkijaa, kirjallisuuden tutkijaa löytävät Archimoldista sen yhteisen kiinnostuksen kohteen ja haluavat löytää kirjailijan, kaikki ei ole helppoa varsinkaan kun tutkijoiden oma elämä ei ole helppoa varsinkaan kaikkine kolmiodraama-aineksin varusteltuna.

Kirja on hyvin arvoituksellinen, kirjailija on onnistunut luomaan hyvin salaperäisen mutta merkitävän päähenkilön joka on kuitenkin jäänyt hyvin tuntemattomaksi vaikka fanien keskuudessa on suuri tähti ja ollut ehdolla Nobelin palkintojen saajaksi useasi mutta aina palkinto on lipsahtanut muualle.

Neljännessä osassa kirjailija tuo lukijan silmien eteen luultavasti totuuden tai ainakin yhden osan siitä, nimittäin Meksikon rikollisuuden ja sen julmuuden. Kirjassa hän kuvailee yksityiskohtaisesti tapahtumia, jotka ovat kaupunkien kaduilla ja maaseudun rauhassa jokapäiväistä. On kidutusta, raiskauksia ja brutaalia väkivaltaa. Ehkä tämä osuus kirjasta olisi voinut jäädä julkaisematta tässä muodossa jos olisi päätetty julkaist jokainen osa erikseen, tai ainakin "Rikosten osa" olisi kokenut suuren muutoksen, mutta kaiken keskellä se toimii ja tuo kirjaan sen kaivatun ylösnousemisen loppuunpalamisen keskeltä, jolloin kirja saa alleen uutta virtaa.

Juurikin ennen Rikosten osaa on kirjan kolmeas osa "Faten osa", joka mieletäni on kirjan heikoin kohta. Se jää liian avonaiseksi, ja siinä jää liikaa asiaa mieleen johon ei saada selitystä. Kirjailija itse kuoli juuri ennenkuin sai kirjansa täysin valmiiksi ja se heistuu kirjan eri osiin. Voi hyvin houomata koska kirjailija oli voimissaan kirjoittaessaan kirjaa. Faten kohdalla niin ei voi puhua, ehkä se oli hänellekin osa joka oli vain pakko kirjoittaa ja päästävä mahdollisten kipujen avulla seuraavaan jo paljon enemmän kantavampaan osaan, Rikosten osaa. Joka taasen synkkyydellään saattoi kuvastaa kirjailijan ajatuksia omasta elämästään sairauden keskellä.

Tämä oli ensimmäinen kirja jonka luin Bolañolta, mutta ei varmaan viimeisin, ehkä on hyvä aloittaa juurikin tästä paksummasta josta käy hyvin selville kirjailijan eri tyylit viedä tarinaa eteenpäin. Hänen toinen pääteokseksi kutsuttu Kesyttömä etsivät voisi olla se seuraava johon tarttua. Hänen kirjojeen on suomennettu muutama mutta Bolaño oli tuottelias kirjailija ja toivonkin, että häneltä myös vähitellen julkaistaisiin kaikki mitä hän on kirjoittanut koska tämä mies on yksi niistä harvoista jotka pystyvät saamaan itselleen jonkinlaisen kulttimainee.

Odotan myös, että tämä massiivinen 2666 ilmestyy joskus viitenä eri kirjana, vaikka kätevänä pokkariversiona joita voi lukea junamatkallaan.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marja Aarnipuro - Maakellarin salaisuus

Marja Aarnipuro Maakellarin salaisuus Crime Time, 2017

Marja Aarnipuro on helsinkiläinen toimittaja, Apu-lehden päätoimittaja. Tietojen mukaan hän on myös avovaimo, aikuisten lasten äiti ja Osku-koian emäntä. Hän tykkää rentoutua maalaismaisemissa, juoksee, nyrkkeilee ja vietää liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa. Aiemmin Aarnipuro on kirjoittanut kiiteltyjä teoksia, jotka käsittelevät rintasyöpää, mutta nyt Aarnipuro tekee loikkauksen dekkarimaailmaan ja toivottavasti hän pysyy siellä kauan, unohtamatta kuitenkaan kirjoittaa kirjoja asioista jotka koskettavat montaa suomalaista naista.
Aarnipuro aloittaa Maakellarin salaisuus kirjallaan dekkarisarjan Kaarina Riikonen ratkaisee. Ja aloitaakin sen täydellisesti. Aarnipuro marssittaa dekkarigenreen uuden hahmon, Kaarinan, joka kirjailijan tapaan toimii toimittajana. Eräänä päivänä Viikko-lehden toimittaja Kaarina löytää oman kesäpaikkansa maakellarista surmatun miehen. Mikä voisikaan olla toimittajalle parempi jutun paikka kun ruumis j…