Siirry pääsisältöön

Maret Meri - Kymmenen eilistä


Maret Meri
Kymmenen eilistä
Marketiimi, 2015

"Hei älä pelästy. En tahdo sinulle mitään pahaa. Minulla on vain yksi pieni pyyntö. Tahdon katsella sinua illalla kello 20. Jätä ikkunaverhot auki. Sytytä valot. Riisuudu. Se riittää."


Lainaus on kirjasta Kymmenen eilistä ja kirjan kirjoittaja on  esikoiskirjailija Maret Meri. Kirja on psykologinen jännäri, jossa hyvin rakennettu juoni pysyy kasassa ja tiivistyy loppua kohden. Kirjan päähenkilö on nelikymppinen Miia Mäkimaa, joka joutuu psykiatrin passittamana sairauslomalle. Miia on luonteeltaan syrjäänvetäytyvä ja sisäänpäin kääntyvä kuten aika monessa psykologisessa jännärissä, päähenkilöt kuvataan "omituisiksi" omassa maailmassaan, niin myös tässä kirjassa. Kun Miia on sairauslomalla hän palaa takaisin lapsuudenmaisemiinsa ja pitää psykiatrille päiväkirjaa jossa hän kertoo esiinnousevisa muistoista. Miia on kotipaikassaan ilman mitään teknisiä apuvälineitä, ei ole tietokonetta ja kun vielä matkapuhelinkin unohtuu kotiin hän on lähes luonnon armoilla.

Monia polkuja avautuu pikkuhiljaa Miian asettua paikoilleen synnyinseudulleen. Kotitalo on ollut kauan tyhjillään, mutta koska se on tuttu sinne asettautuminen onnistuu hyvin, eikä tarvitse kauaa odotella kunnes alkaa tapahtumaan. Miian paluu on laittu merkille ja häntä seurataankin lupiinipeltojen suojasta, mutta kuka? Tämä seuraaja ei jätä Miiaa rauhaa vaan hän lähestyy hetki hetkeltä lähemmäksi Miiaa ja häntä itseensä. Lukijalle tarjotaan pala palalta vihjeitä kuka voisi olla tämä piinaava stalkkeri, ja kuten kävi minulle tuli yllätyksenä kirjan loppu. Potentiaalisia syyllisiä tuntuu olevan lähes kaikki ja kaikilla jonkinlainen motiivikin.

Kirjassa kerrotaan välillä hyvinkin tarkasti päähenkilön tekemisiä, se ei sinänsä haittaa lukemista enkä näe, että näin pikkutarkka kerronta haittaisi tarinan kulkuakaan, se jotenkin sopi siihen ja loi kirjaan enemmän sellaista "mystisyyttä". Tarina sijoittuu fiktiiviseen paikkakuntaan nimeltään Nopola, joka löytyy jostain päin Pohjanmaata. Tarinan olisi voinut sijoittaa hyvin oikeaan maailmaan jolloin siitä olisi tullut realistisempi. Toki jos kirjailija haluaa rakentaa ympärilleen ja mahdollisille muille kirjoille alustan jolle hän sijoittaa jatkossakin tarinansa on fiktiivinen maailma erittäin suotuisa vaihtoehto. Fiktiivinen paikkakunta antaa myös mahdollisuuden leikitellä kaikella sillä mitä paikkakunnalla on, siellä voi olla vaikka mitä, mielenkiintoisia henkilöitä, kylähulluja joita ei välttämättä oikeasta paikasta löytyisi.

Kirjassa seurataan päähenkilön elämää kymmenen päivän ajan, jokainen päivä on oma osansa kirjassa. Mikä sitten loppujen lopuksi ajoi Miian "hulluksi", se selviää myös kirjassa, osa syy on lapsuudessa koetut traumat joista päähenkilö syyttää itseään. Takana oli kuitenkin myös perheen uskonnolliset tukahduttavat ilmapiirit.

Mielenkiintoinen kirja, mielenkiintoiselta uudelta kirjoittajalta.

Myös kustantaja on uusi alalla ja jotenkin sen huomaa kirjassa. Kun sain kirjan käteeni se tuntui vanhalta. Kirjan kannessa olisi voinut käyttää enemmän aikaa. Itse Marketiimin logo kannessa tuntuu vain lätköistyltä siihen, se on suoraan otettu jostain tekstinkäsittelyohjelman ilmaisfonteista. Muutenkin kirjan koko ei miellyttänyt minua kaikkine taittoineen. Teksti alkoi kovin ylhäältä kirjansivulla. Ihan normaalilla kirja-asettelulla joita läheskaikissa kirjoissa on olisi tästä saatu näppärä kirja, ja kun vielä olisi jaksettu panostaa kanteen olisi paketti täydellinen. Itse tarinaa tokikaan kirjan ulkoiset ominaisuudet ei heikennä mutta jatkossa varmaan nämäkin asiat paranee.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marko Kilpi - Undertaker -Kuolemanenkeli

Marko Kilpi Undertaker - Kuolemanenkeli Crime Time, 2018

Marko Kilpi on tullut tunnetuksi TV:n leppoisana poliisina, mutta ennenkaikkea hän on tuttu raudankovana kirjailijana ja armottomana dekkaristina. Voin hyvin väittää, että Marko Kilpi on tällähetkellä yksi Suomen parhaimpia dekkarikirjailijoita. Hänen luoma Undertaker -sarjaa taasen voi pitää parhaimpana uutena kirjasarjana joka on aloitettu viime vuosina. Löyty tietenkin useita pitkänlinjan kirjailijoita, joiden jokaisessa dekkarissa päähenkilö on sama ja näin ollen muodostaa sarjan, esimerkiksi Mäen Vares, Jokisen Koskinen tai sitten Koskisen aloittama Murhan vuosi -sarja, jotka kaikki ovat laadukkaita sarjoja. Mutta jos puhutaan aivan tuoreista niin Marko Kilpi on onnistunut murtamaan erilaisuudellaan ja voisi jopa puhua että hieman kansainvälisillä otteilla kirjoitetun sarjan kanssa paikan dekkarikärkeen.
Kilven päähahmo Kivi on hautausurakoitsija, joka sinänsä on mielenkiintoinen uutuus dekkareissa. Ja hänen voiko jopa sano…

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Seppo Jokinen - Lyödyn laki

Seppo Jokinen Lyödyn laki Crime Time, 2018


Lyödyn laki on jo 23. Seppo Jokisen dekkari. Maailmanlaajuisellakin mittakaavalla ajateltuna se on suuri määrä sarjaan, joka kertoo yhdestä ja samasta sankarista. Seppo Jokinen on myös palkittu kirjailija, joka on saanut neljä kertaa Tampereen kaupungin kirjalisuuspalkinnon, kerran Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon sekä toistaiseksi vain kerran Johtolanka palkinnon, vuonna 2002 vuoden parhaasta dekkarista.
Itsestäni tuli Seppo Jokisen dekkareiden fani luettuani 2001 vuonna ilmestyneen Hukan enkelit. Sen jälkeen vuosittain on ollut suuri odotus uudesta kirjasta. Jokinen kirjoittaa varmalla tyylillä jota kotimaisten dekkarien fani voi vain ihastella. Hän on luonut kirjoihinsa miljööt ja henkilöt jotka elävät kirja kirjalta omaa elämäänsä. He kasvavat ja heidän ympäristönsä muuttuu.
Lyödyn laki kuuluu Jokisen dekkareista TOP vitoseen. Sen hallitut juonen käänteet niin rikollisessa kuin päähenkilöiden yksityiselämässä luovat aidon…