*

Kirjan tapahtumapaikkana on Buckshaw Englannissa. Tapahtuma vuosi 1950.  Buckshawissa asuu Flavia de Luce, kirjan päähenkilö, yksitoistavuotias tyttö. Flavian päivät kuluvat isänsä, siskojen keittäjä Mullerin hermoja koittaessa. Tarinan lähtöasetelmat ovat, että kartanon luota löytyy kuollut lintu, jonka nokassa on arvokas postimerkki. Kohta Flavia kohtaa lähes kuolleen miehen, punatukkaisen miehen. Flavia jopa epäilee, että hänen isänsä on kuoleman takana ja vahvistusta tuo asiaan se, että isä käyttäytyy oudosti ja riiteli aiemmin jonkun kanssa. Yksi mysteeri on kysymys, kuka haukkasi Mullerin vaniljapiirakasta palasi. Flavia on fiksu ja etevä nuori nero, jonka erityiset kemian taidot tuovat ratkaisuja mysteereihin. Vaikka tarinan juoni on helppokulkuinen, on se viihdyttävä ja varmaan juuri siksi kirjasarjan elokuvaoikeudet on jo myyty. Voiko oikeassa elämäänsä yksitoistavuotias tyttö tehdä näin oikeita, ja johdonmukaisia päätöksiä kuin flavia tekee, ei ainakaan moni ja se on...

Edgar Lee Mastersin Spoon River Antologia on klassikko, jonka jokaisen pitäisi lukea. Liitin tähän neljä eri kansivaihtoehtoa, koska mielestäni Antologian kannet jo pelkästään tuovat esiin kirjan sisällöllisen taiteellisuuden. Jos laittaa esimerkiksi googleen hakusanaksi Spoon River Antologia tai Spoon Riven Anthology ja klikkaa kuvahaun saa eteensä aivan mahtavan kavalkaadin kansia, joita julkaisulle on ympäri maailmaa. Kirjan ensijulkaisusta tulee 2015 täyteen satavuotta. Kirja on täynnä lyhyitä, vapaamittaisia runoja joista ensimmäinen on niin sanottu johdanto ja loput runot kertovat kyläläisten, jotka on haudattu, tarinan heidän omalla suullaan. Jotkut haudatuista tarkkailevat ulkopuolista elämää, jotkut kertovat miten he oikeasti kuolivat, toiset taas kertovat mitä pikkukaupungin julkisivu kätkee taakseen. Hahmot kirjassa perustuvat kirjoittajan Mastersin lapsuuden kotiseudun, siellä olevien kahden kaupungin todellisiin henkilöihin. Joidenkin haudattujen tarinaa voi luk...

Pienestä kaupungista katoaa kaksi nuorta tyttöä. Heistä toinen, Lottie, löytyy myöhemmin kuolleena, vedestä. Tytöistä toinen, Judith, palaa takaisin kotikylään parin vuoden jälkeen ja kaikki kylässä haluavat kuulla mitä on tapahtunuyt, mutta Judith ei pysty kertomaan, hänen kielensä on leikattu. Nopeasti Judithin paluun jälkeen tyttö tuntee olonsa hylkiöksi. Kielettömyys ei Judithia estä, hänen sisäinen äänensä haluaa kertoa kaiken, mutta hän ei vain pysty saamaan ääntä ulos. Judithin poissaolon aikana kylässä on tapahtunut paljon. Kyläläiset ovat jatkaneet elämäänsä, jotkut menevät naimisiin ja joillakin on muita salaisuuksia. Pahinta on se, että Judithin oma äiti ei pysty hyväksymään mykkää tytärtään, ja vaikka Judith kuinka yrittää saada sanoja suusta, se on vaikeaa. Kirja on amerikkalaisen Berryn ensimmäinen romaani, nuortenromaani. Berry on tullut tunnetuksi lastenkirjoillaan ja tämä luokitellaan nuortenkirjaksi vaikka itse pidän tätä enemmän aikuisille suunnatuksi kirjaksi...

Reijo Mäen 25:s Vares -dekkari Cowboy, päättää 2012 alkaneen lännentrilogian, silloin ilmestyi Sheriffi, 2013 Intiaani ja trilogian viimeinen sai nimekseen Cowboy. Tutuiksi tulevat jälleen samat paikat kuin useimmissa aiemmissa Vares -dekkareissa mm. Uusi apteekki, sekä muutamia muita ravintoloita ja baareja. On joulu. Cowboy, joka tunnetaan pikkurikollisena, syntymänimi on Jone Lehmijoki. Hän nauttii jouluista pizza-ateriaa rauhassa naisystävänsä kanssa kun hänet ryöstetään. Ovelle ilmestyy rullarevolverilla varustettu joulupukki, joka putsaa Cowboyn täysin. Cowboy on tarkka maineestaan ja palkkaa Vareksen selvittämään juttua, mutta kaikki jää tähän vaan edessä on paljon muuta. Soppa ei ole vielä valmis, vaan samoihin aikoihin Ruotsista tulee takaisin kaksi romaania, jotka aikoinaan perhe on lähettänyt turvaan mahdollisen koston vuoksi. Moninaiseen soppaan on liittynyt pian kolme kaverusta, yksi on heistä tämä Stand up-koomikko, yksi on menestynyt TV-kokki ja kolmas on Voice of ...

Totuus taivaasta on ollut jättimenestys Yhdysvalloissa, ja kirjasta ensi kertaa kuullessani mielenkiintoni heräsi. Halusin lukea kirjan, ja kuulla totuuden taivaasta.  Kirja oli kirjoitettu hyvin teoreettisesti ja pikkutarkasti. Jokainen yksityiskohta käytiin huolella lävitse niin, että lukija ymmärtäisi mitä kirjoittaja tarkoittaa ja mistä hän puhuu. Lääketieteellistä termistöä ja sisältöä käytiin huolella lävitse, jopa ehkä liiaksi asti. Itse jäin kaipaamaan enemmän sitä, mitä kirjan nimi lupasi. Ehkä on vaikea maallisella sanavarastolla kuvata sitä, mitä taivas on ja miltä siellä näyttää, ymmärrän sen, mutta silti kirja jätti olon hieman hämmentyneeksi - tässäkö tämä oli? Eben kertoi monisanaisesti madonreikäperspektiivistä ja palasi siihen usein, mutta minulle ainakaan totuus taivaasta ei auennut täydellisesti, eikä avannut tietoisuuttani enempää kuin mitä jo ennen lukemista tiesin. " Tiedemiehen matka kuoleman tuolle puolen Kirja mullistaa maailmankatsomuks...

Vesa A. Korhosen uusin Nordbooksin kustantama kirja Viimeinen lento, kirja jota voi hyvin mielin kutsua road-movien tapaan road-book nimellä. Tämä ei ole ollenkaan huono nimitys kirjalle, vaan pikimmiten ylistys. Kirjassa tosiaan liikutaan Suomea alhaalta ylös ja idästä länteen. Viimeinen lento kertoo komisario Atte Haapanan ja etsivä Severi Liiaksen ”uuvuttavasta” tutkimustyöstä etsiessään kadonnutta lentäjäsankaria. Kaikki jäljet johtavat siihen, että kyseinen lentäjä on kadonnut, oikeastaan kuollut. Mikä onkaan sitten lopullinen ratkaisu, se selviää vasta viimeisillä sivuilla. Onnistunut juonen kirjoittaminen takaa nautinnollisen luettavan kirjan. Kirjan jonka voisi lukea yhdellä istumalla. Kirja tarjoaa loppusivuille asti jännittävän, mutta mukavan nojatuolimatkan, osuvasta huumorista pitävälle lukijalle. Korhonen edeltäneen kirjansa tapaan osaa piikittää huumorilla juuri oikeassa kohdassa. Toivottavasti tämä kirja ei ole Korhosen viimeinen lento, en usko että olisi....

Kuten kirjan nimestäkin voi päätellä kirjassa liikutaan kullan ja hopean kiilto silmissä. Mielenkiintoa kirjassa herättää sivuosassa oleva Metsä-Arska niminen hahmo, jolla yhtäkkiä olisi luullut olevan kirjan kulun kannalta suurta merkitystä. Tosiasiassa Metsä-Arska oli siellä missä muutt ja näki sen mitä muut eivät, ja tämä sopii erittäin hyvin tähän maalaismiljööseen sijoittuvaan veijaritarinaan. Jos ei tietäisi kuka on kirjoittanut aikoinaan televisiossa näytetyt maalaiskomedian alla kulkeneet P.A. Turpeisesta kertoneet sarjat, voisi olettaa että ne on Vesa Korhosen käsialaa. Jos kyseinen tyyli, rento huumori, kulkeva juoni ja mieluisat henkilöhahmot kiinnostaa suosittelen lämpimästä, että etsii käsiinsä Korhosen kirjan ja lukee sen kannesta kanteen. Kirjassa pysytään tarkasti tarinan tapahtumapaikalla, minkäälaista ylimääristä hyppäystä suuren kaupungin elämään ei tehdä. Kaikki on sitä miltä se näyttää, ja miltä sen pitää näyttää. Odotan itse innolla kirjalle jatkoa, ko...