Siirry pääsisältöön

Vesa A. Korhonen - Kultaa ja hopeaa



Kuten kirjan nimestäkin voi päätellä kirjassa liikutaan kullan ja hopean kiilto silmissä. Mielenkiintoa kirjassa herättää sivuosassa oleva Metsä-Arska niminen hahmo, jolla yhtäkkiä olisi luullut olevan kirjan kulun kannalta suurta merkitystä. Tosiasiassa Metsä-Arska oli siellä missä muutt ja näki sen mitä muut eivät, ja tämä sopii erittäin hyvin tähän maalaismiljööseen sijoittuvaan veijaritarinaan. Jos ei tietäisi kuka on kirjoittanut aikoinaan televisiossa näytetyt maalaiskomedian alla kulkeneet P.A. Turpeisesta kertoneet sarjat, voisi olettaa että ne on Vesa Korhosen käsialaa. Jos kyseinen tyyli, rento huumori, kulkeva juoni ja mieluisat henkilöhahmot kiinnostaa suosittelen lämpimästä, että etsii käsiinsä Korhosen kirjan ja lukee sen kannesta kanteen.


Kirjassa pysytään tarkasti tarinan tapahtumapaikalla, minkäälaista ylimääristä hyppäystä suuren kaupungin elämään ei tehdä. Kaikki on sitä miltä se näyttää, ja miltä sen pitää näyttää. Odotan itse innolla kirjalle jatkoa, koska kirjassa olisi niin päähenkilöiden, että sivuroolien osalta odotettavissa vielä vaikka minkälaisia seikkailuja.

"Pienen paikkakunnan pienillä ihmisillä on isoja ongelmia. Luottamus- ja virkamiesjohdossa pelottaa maailman meno ympärillä. Ollaanko jäämässä kyydistä? Metsämökin kätköissä taas mietityttää erään ikuisuusprojektin jatkuminen. Näiden välillä sukkuloi tiedonjanoinen toimittaja, jonka iso ongelma on jokapäiväinen leipä. Mutta kukaan heistä ei toimi tyhjiössä, kylänraitilla on silmät ja korvat ja vähän suutakin. Mikä yhdelle näyttäisi olevan ratkaisu, on toiselle ongelma, mutta kenelle kullan ja hopean kiilto lopulta loistaakaan?"

ISBN: 9789525908046
Ilmestymisvuosi: 2011
Kustantaja: Nordbooks
-Oma hylly-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…