Hideo Yokoyama
64
Bazar, 2019
Viisi piinallisen pitkää päivää tammikuussa 1989. Seitsemänvuotiaan japanilaistytön vanhemmat kuuntelevat heidän tyttärensä kidnappaajan vaatimuksia. Kaappaajan henkilöllisyys ei selviä heille koskaan. He eivät enää ikinä näe tytärtään.
Seuraavan neljäntoista vuoden aikana saadaan jatkuvasti kuunnella poliisin anteeksipyyntöjä. Mutta ihmiset eivät voi unohtaa kaappauksen tutkintaa ja poliisin täydellistä epäonnistumista tapauksessa, joka tulee tunnetuksi nimellä 64.
64-tapauksen arpia kantavan poliisin Yoshinobu Mikamin oma tytär katoaa jälkiä jättämättä. Epätoivoinen Mikami palaa tutkimuksissaan häntä neljätoista vuotta piinanneen kidnappauksen vaiheisiin ja törmää hälyttävään yksityiskohtaan, jota kukaan ei kaappauksen tapahtuessa huomannut. Tutkiessaan yksityiskohtaa tarkemmin Mikami löytää jotain, minkä varjelemiseksi hänen kollegansa ovat valmiita uhraamaan uransa ja jopa henkensä. Jotain, minkä ei koskaan olisi pitänyt tapahtua.
64 on japanilainen rikosromaani. En ainakaan heti muista lukeneeni Japanista tullutta rikosromaania, joten oli jo aika tutustua kyseisen maan tarjontaan tällä saralla. Enkä turhaan tutustunut. Yokoyaman kirjoittama järkälämäinen teos tuo uudenlaisen otteen totuttuun genreen. Tässä kirjassa ei itse pääasiassa ole aina se rikos vaan pikimmiten voi sanoa, että pääosassa on eri osastojen väliset suhteet, poliittisetkin suhteet ja miten niiden avulla saadaan ratkottua rikoksia. On puhallettava yhteen hiileen, jotta saadaan tulosta.
Yksi romaanin päähenkilöistä on viestintäpäällikkö Mikami, joka saa tuntea nahoissaan yksikön johtajan mahdin. Mikami haluaisi avoimpia suhteita poliisin ja laitoksen seinien ulkopuolella olevalle maailmalle mutta se on vaikeaa ja kun suhteet lehdistöön hankaloituvat jääräpäisyyden takia kaikki muuttuu hankalaksi. Kohta kukaan ei luota toisiinsa sen vertaakaan mitä ennen luotettiin, käydään laitoksen sisäpuolella olevia valtataisteluita. Tässä tilanteessa tullaan siihen tulokseen, että se jolla on enemmän tietoa on enemmän valtaa ja se jolla on valtaa on vahva.
Kirja tosiaan on paksu ja se vaatii lukijalta "hermoja" koska tämä ei ole nopeatempoinen, perinteinen rikosromaani vaan tässä välillä jaaritellaan ja jaaritellaan ja käydään hyvin tarkasi läpi valtasuhteita ja syitä ja seurauksia miksi mikäkin on miten.
Kun etsin tietoa kirjailijasta tuli selväksi, että 64 ei ole itseasissa sarjan aloittava osa mikä laittaa lukijan hämmenyksen pariin, että miksi jokin sarja aloitetaan jostain muusta osasta kuin ensimmäisestä. Kuitenkin Yokoyama on Japanissa palkittu ja menestynyt kirjailija, jonka kirjojen pohjalta on tehty tai tullaan tekemään myös elokuvia. Odotan lisää suomennoksia Yokoyamalta, ja ylipäätäkin lisää rikosromaani avauksia Japanin suunnalta.
Kommentit
Lähetä kommentti