Siirry pääsisältöön

Alan Bradley - Kuolleet linnut eivät laula


Alan Bradley
Kuolleet linnut eivät laula
Bazar, 2017



Aurinkoisena huhtikuun aamuna vuonna 1951 yksitoistavuotias kemisti ja harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce on perheensä kanssa rautatieasemalla odottamassa vuosia sitten kadonneen äitinsä Harrietin paluuta. Mutta juuri kun juna on saapumassa piskuiseen Bishop’s Laceyn kylään, Flavian luo tulee pitkä muukalainen, joka kuiskaa kryptisen viestin hänen korvaansa. Vain hetkeä myöhemmin mies heittää henkensä, kun joku asemalle kerääntyneestä väkijoukosta työntää hänet junan alle. Kuka mies oli, mitä hänen sanansa tarkoittivat ja miksi hän halusi kertoa ne juuri Flavialle? Kotona Buckshaw’ssa, de Lucen suvun kovaa vauhtia rapistuvassa kartanossa, Flavia saa taas laittaa kaikki etsivänkykynsä testiin. Ullakolta löytyvä vanha filminauha lennättää hänet kohti uusia johtolankoja, joita seuraamalla Flavia saa lopulta selville de Lucen klaanin tarkimmin varjellut salaisuudet. Kuka olisi arvannut, että niihin kytkeytyy itse Winston Churchill!Tappajan ajojahti ja suvun salaisuudet johdattavat Flavian aina kauas yläilmoihin asti Harrietin vanhalla lentokoneella. Mutta miten pitkälle Flavian siivet tällä kertaa kantavat?

Kuolleet linnut eivät laula on Flavia de Luce -sarjan kuudes osa. Tässä osassa päästään todenteolla ratkomaan erästä salaisuutta, joka on mm. Flavian mielessä pyörinyt vuosia, mitä tapahtui hänen kadonneelle äidilleen. Flavia osoittaa jälleen kerran nokkeluutensa ja uteliaana tyttönä hän paneutuu tapaukseen ja jopa äitinsä arkkunsa ääressä hän tekee jotain sellaista mikä ei ole sallittua. Hän aukaisee äitinsä arkun väkisten, mutta senkin hän tekee vain sen vuoksi, että tieto äitinsä kohtalosta painaa mieltä ja ilman Flavian nokkeluutta kaikki voisi jäädä pimentoon, myös äidiltä löytyvä testamentti.

Alan Bradley osoittaa jälleen olevansa uuden ajan "viisikkotarinoiden" ja "neitietsivien" hallitsija. Tokikaa nämä eivät aivan samanlaisia nuortenkirjoja ole kuin edellä mainitut mutta koska sarjan kirjoissa ei mässäillä raakuuksilla sopivat nämä erittäin hyvin myös nuorille lukijoille. Ja mikä parasta kovin kauaa ei tarvitse odottaa sarjan seitsemättä suomennosta, Nokisen tomumajan arvoitusta

Kuolleet linnut eivät laula kirja tarjoaa sarjan lukijoille vastauksia salaisuuksiin mutta myös uusia edesottamuksia Flavian elämään, ja uusia käänteitä tuleviin tarinoihin. Alan Bradleyn huippusuosittu sarja on nykydekkareiden sisältävien veristen ja raakojen tapausten ohella parasta jännitysantia mitä on tarjolla. Aina ei tarvitse tapaa kymmeniä, että saadaan aikaan hyvä kirja, vaan riittää yksi hyvä, pieni murha ja sen ratkominen.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…