Siirry pääsisältöön

Hendrik Groen - Viimeiset villitykset


Hendrik Groen
Viimeiset villitykset
Gummerus, 2017


Kirjankannen kuvan alle kirjoitin kirjan nimen lyhyesti, pidempi versio ja se virallinen on Hendrik Groenin (83 1/4 v.) salainen päiväkirja - Viimeiset villitykset.


Kirjan päähenkilö on Hendrik, yli 80 vuotias pappa, joka asuu vanhustentalossa. Hän ei pidä vanhuksista eikä juuri itsestäkään, hän on kiltti ja ystävällinen ja autamassa toisia. Hän on kyllästynyt vanhustentaloon tai palvelutaloon ja päättää alkaa pitää päiväkirjaa, vuoden ajan. Lähes jokaiselle päivälle hän kertoo tapahtumista, kuulumisista ja mitä kaikkea voikaan sattua paikassa joka on täynnä vanhuksia, paikka on hollantilainen vanhainkoti.

Hendrikin lisäksi kirjassa esiintyy mielenkiintoisia sivuhenkilöitä, joista kuitenkin päiväkirjassa herää jollain tapaa päähenkilöitä, kuten Evert joka on viinaanmenevä lupsakka seuramies, yhdessä Evertin kanssa hän mm. perustaa VVV kerhon eli, Vanha vaan ei vainaa -kerhon. Kerhon tärkein asia on järjestää vanhuksille retkiä, kukin vuorollaan jotka kerhoon kuuluvat. VVV -kerho on hyvin suljettu porukka ja kuten arvata saattaa herättää se närästystä heissä jotka siihen ei ole päässyt mukan.

Vaimo on kysynyt miksi luen aina dekkareita ja murhista. Tämä ei ole dekkari, mutta kyllä tässäkin tapahtuu murha heti kirjan alussa, se on omalaatuinen murha, oikeastaan massamurha joka voi sattua vain paikassa jossa on paljon pullaa syöviä vanhuksia ja pahaa aavistamattomia, viattomia pieniä akvaariokaloja.

Odotan oikeastaan, että Hendrik Groen nimimerkin taakse kätkeytyvä kirjailija jatkaa tarinointia tästä veijarimaisesta papasta, ja saamme kuulla lisää hänen tarinoita vanhustentalosta jossa kuten Hendrik kertoi sattuu paljon kuolemia ja jos hyvä tuuri käy pääsee siellä olon aikana vierailemaan jopa viiteensataan hautajaiseen.

Kirjailija kertoo, että hän ei itse asu vanhainkodissa mutta kertoo omista kokemuksista.

Hauska, huumorintäyteinen päiväkirjatyyliin kirjoitettu tarina vanhainkodin arjesta, yhden vuoden ajalta. Suositelen jokaisen tarttumaan tähän kirjaan ja nauramaan yhdessä Hendrikin kanssa vanhuksille, mutta vain tämän tarinan tiimoilta.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…