*

Totuus taivaasta on ollut jättimenestys Yhdysvalloissa, ja kirjasta ensi kertaa kuullessani mielenkiintoni heräsi. Halusin lukea kirjan, ja kuulla totuuden taivaasta.  Kirja oli kirjoitettu hyvin teoreettisesti ja pikkutarkasti. Jokainen yksityiskohta käytiin huolella lävitse niin, että lukija ymmärtäisi mitä kirjoittaja tarkoittaa ja mistä hän puhuu. Lääketieteellistä termistöä ja sisältöä käytiin huolella lävitse, jopa ehkä liiaksi asti. Itse jäin kaipaamaan enemmän sitä, mitä kirjan nimi lupasi. Ehkä on vaikea maallisella sanavarastolla kuvata sitä, mitä taivas on ja miltä siellä näyttää, ymmärrän sen, mutta silti kirja jätti olon hieman hämmentyneeksi - tässäkö tämä oli? Eben kertoi monisanaisesti madonreikäperspektiivistä ja palasi siihen usein, mutta minulle ainakaan totuus taivaasta ei auennut täydellisesti, eikä avannut tietoisuuttani enempää kuin mitä jo ennen lukemista tiesin. " Tiedemiehen matka kuoleman tuolle puolen Kirja mullistaa maailmankatsomuks...

Vesa A. Korhosen uusin Nordbooksin kustantama kirja Viimeinen lento, kirja jota voi hyvin mielin kutsua road-movien tapaan road-book nimellä. Tämä ei ole ollenkaan huono nimitys kirjalle, vaan pikimmiten ylistys. Kirjassa tosiaan liikutaan Suomea alhaalta ylös ja idästä länteen. Viimeinen lento kertoo komisario Atte Haapanan ja etsivä Severi Liiaksen ”uuvuttavasta” tutkimustyöstä etsiessään kadonnutta lentäjäsankaria. Kaikki jäljet johtavat siihen, että kyseinen lentäjä on kadonnut, oikeastaan kuollut. Mikä onkaan sitten lopullinen ratkaisu, se selviää vasta viimeisillä sivuilla. Onnistunut juonen kirjoittaminen takaa nautinnollisen luettavan kirjan. Kirjan jonka voisi lukea yhdellä istumalla. Kirja tarjoaa loppusivuille asti jännittävän, mutta mukavan nojatuolimatkan, osuvasta huumorista pitävälle lukijalle. Korhonen edeltäneen kirjansa tapaan osaa piikittää huumorilla juuri oikeassa kohdassa. Toivottavasti tämä kirja ei ole Korhosen viimeinen lento, en usko että olisi....

Kuten kirjan nimestäkin voi päätellä kirjassa liikutaan kullan ja hopean kiilto silmissä. Mielenkiintoa kirjassa herättää sivuosassa oleva Metsä-Arska niminen hahmo, jolla yhtäkkiä olisi luullut olevan kirjan kulun kannalta suurta merkitystä. Tosiasiassa Metsä-Arska oli siellä missä muutt ja näki sen mitä muut eivät, ja tämä sopii erittäin hyvin tähän maalaismiljööseen sijoittuvaan veijaritarinaan. Jos ei tietäisi kuka on kirjoittanut aikoinaan televisiossa näytetyt maalaiskomedian alla kulkeneet P.A. Turpeisesta kertoneet sarjat, voisi olettaa että ne on Vesa Korhosen käsialaa. Jos kyseinen tyyli, rento huumori, kulkeva juoni ja mieluisat henkilöhahmot kiinnostaa suosittelen lämpimästä, että etsii käsiinsä Korhosen kirjan ja lukee sen kannesta kanteen. Kirjassa pysytään tarkasti tarinan tapahtumapaikalla, minkäälaista ylimääristä hyppäystä suuren kaupungin elämään ei tehdä. Kaikki on sitä miltä se näyttää, ja miltä sen pitää näyttää. Odotan itse innolla kirjalle jatkoa, ko...

Romain Sardoun romaanin 24 ruumista alkuasetelmat on mitä kutkuttavimmat. New Hampshiren erään moottoritien rakennustyömaalta löydetään 24 ruumista, jokaisella ruumiilla on sydämeen ammuttu yksi luoti. Uhrit eivät ole tehneet vastarintaa, vaan tuntuu, että he ovat vapaaehtoisesti kävelleet rakennustyömaalle ja antaneet ampua itseään. Poliisipäälikkö Stuart Sheridan alkaa tutkimaan tapausta, mutta pian FBI puuttuu peliin ja ottaa jutun itselleen ja Stuart jää nuolemaan näppejään. FBI piilottelee juttua, eikä siitä anneta lehdistölle tai TV -kanaville minkäänlaista tietoa, kaikki pidetään salassa. Kun tutkinnat etenevät Sheridanin henkilökohtaisten tutkimusten toimesta eteenpäin, käy ilmi, että vainajat ovat kauan sitten kadonneiksi ilmoitettuja ihmisiä. Suurin mysteeri on kuitenki se, että lähes jokaiselle uhrille alkaa löytymään yhteyksiä jollain tavalla mystiseen kirjailijaan Ben O. Boz'iin. Sheridan kuulee nuoresta, Durrisdeerin yliopistossa opettavasta, kirjallisuustietee...