Joël Egloff - Edmond Ganglion ja poika

"Hiipuneessa kylässä sinnittelee enää hautaustoimisto ja sitä vastapäätä baari, jossa kahvikoneen rikkouduttua ei tarjoilla enää mitään muuta kuin isännän tislaamaa viinaa. Ennen niin kukoistavalla hautaustoimistolla ei ole ollut töitä pitkään aikaan. Kylässä elää ainoastaan vanhuksia, mutta ikävä kyllä he eivät kuole.

Sitten kun hautaustoimistolle olisi töitä, kaikki tuntuu menevän pieleen: kantajia ei ole tarpeeksi, ylenpalttiselle hautajaisaterialle ei tule muita kuin setä, täti, kirkkoherra ja suntio. Vainaja pitää haudata sukuhautaan jonkin toisen kunnan kirkkomaalle, mutta kukaan ei tiedä missä hautausmaa sijaitsee.

Edmond Ganglion ja poika on hirtehinen kertomus, jota lukiessa tulee tunne, ettei elämää sittenkään pitäisi ottaa liian vakavasti. Egloffille ominaisesti elämän sattumanvaraisuus, harhaileminen ja itsekkyys ovat vahvasti läsnä."

Tämä kirja on ranskalaisen Joël Egloffin (s.1970) esikoisteos. Basam Books on julkaisut aiemmin, 2013, Egloffilta kirjan Taju kankaalla. Kirja on lyhyt, 108 sivua, mutta juuri tarpeeksi tarjoataseen juuri sen mitä kirjan takakannessa luvataan, huumoria ja elämää jota ei kannata ottaa liian vakavasti. Kun aloin lukea kirjaa minua alkoi häiritsemään erään kirjan henkiön etunimi, Molo. Ja erityisesti se kuinka kaksimielisesti aloin kuvittelemaan lauseita joita kirjassa oli, jossa mainittiin tämän Molo -miehen nimi. esim.  "Molo kirkaisi", "Molo tunsi läheisyyttä muurahaiseen, hämmetävää halua olla sen ystävä." No Molo on ehkä normaali etunimi ranskankielisissä maissa mutta tässä kirjassa se toi ainakin itselleni vielä lisähuumoria kirjoitetun tekstin oheen.

Kirjassa seurataan hautaustoimisto Edmond Ganglion ja poika -nimisen firman kahden työntekijän matkaa ruumisautolla hautausmaalle. Kaikki ei tietenkään mene kuin käsikirjoituksessa ja matkalla sattuu ja tapahtuu ja kirja saakin viimeisellä sivulla kaikkien kommellusten ja eriskummallisten tapausten jälkeen lopun, jota harva voisi kuvitella.