Kalle Päätalon massiivisen Iijoki -sarjan aloitus osa, Huonemiehen poika, on ensimmäinen kirjani, jonka olen Päätalolta lukenut ja tämänkin uteliaisuuttani, että onko Päätalo niin hyvä tarinankertojia kuin olen kuullut. Iijoki-sarja käsittää yhteensä 26 osaa ja sitä onkin tituleerattu yhdeksi maailman pisimmäksi omaelämäkerta teokseksi. Päätaloa usein syytettiin, että hän tahallaan pitkitti tätä sarjaa, mutta Päätalo on itse kertonut, että olisi halunnut sarjan aiemmin päätökseen jotta olisi voinut keskittyä kirjoittamaan fiktiivistä tekstiä.
Katsotaan miten minun haasteena käy, luenko koko Iijoki -sarjan vai jääkö se kahteen uudelleen julkaistuun painokseen. Kirjat ovat paksuja ja niitä ei hetkessä ahmi, myös kerronta on tarkkaa kerrontaa, ehkä liiankin tarkkaa omaan makuuni.
"Jokijärven rannalla eräs tiedonhaluinen pikkupoika katselee elämää vanhan hatunreuhkansa alta. Hänen maailmaansa ei paljon mahdu: äiti ja isä, tukkilautat, outoja puhuvat kulkumiehet, kylän ankarat huivipäiset naiset. Mutta sitten tulee talvi, jona tapahtuu paljon. Maailma on äkkiä täynnä uutta tietoa, ihmeellisiä ja pelottaviakin lupauksia tulevasta. Iijoki-sarjan ensimmäinen osa kuvaa 20-luvun suomalaista elämänmenoa lapsen tarkkanäköisyydellä ja ainutlaatuisella kertomisen ilolla."
Päätalo on vahvimmillaan kuvauksissa, jotka käsittelevät luontoa, asioissa jotka kertovat tuiki normaalin perheen arjesta ja arjen askareista. Kirjan päähenkilöistä voi ylitse muiden nostaa kaksi, Riitu ja itse Kalle, muut henkilöt jäävät reippaasti taka-alalle ja Päätalon kirjassa henkilömäärä onkin aika valtava. Itse menin monesti sekaisin, että kenestä on kyse, hän puhuu Väinö -nimisistä henkilöistä erinimillä, on mm. Väikkää, vähän sitä mukaa miten arvostettuja henkilöitä Väinöt olivat. Laaja henkilömäärä ja talomäärät johtuvat siitä, että kyse on omaelämäkerrallisesta teoksesta ja Kallen nuoruuteen johon tämä sarjan aloitusosa perustuu on ollut mukana paljon hänen vanhempien tuttuja, naapureita ja kylänmiehiä. Odotan kyllä sarjan tulevilta osalta, että tämä henkilömäärä karsituisi ja samalla se myös lisäisi omaa lukumukavuutta, mutta jos näin ei käy ei auta kuin ottaa ruutuvihko kouraan ja kirjoittaa henkilöt muistiin ja sitä kautta seurata kuka kukin Väinö oli vai oliko se sittenkin Väinö jota kutsuttiin Väikäksi.
Suosittelen kuitenkin Päätalon kirjoihin tutustumista, ja jos ei halua lukea koko sarjaa niin uskon että onnistuu myös aloittaminen uusimmasta päästä tai sitten lukea kirjoja, jotka on ilmestynyt Päätalon kuoleman jälkeen joissa on kerrottu lyhyemmin esimerkiksi jonkun tietyn henkilön tarinaa, se ehkä on hyvä keino päästä sisään Päätalon henkilögalleriaan ja helpottaa sarjan aloittamista.
mm. nämä kirjat
- Isäni Hermanni (2003)
- Riitun poika (2004)
- Ihmisiä Iijoen törmällä (2005)
...mutta olen vasta suorittanut ensimmäisen osan ja seuraavaksi Päätalolta tuleekin lukuvuoroon sarjan toinen osa, nimeltään Tammettu virta. Iijoki -sarjan toinenkin osa on saanut uuden kannen ja saa nähdä millä vauhdilla Gummerus julkaisee koko Iijoki -sarjan uusilla kansilla.
Kommentit
Lähetä kommentti