*

Ns. Varistyttötrilogian toinen osa, Unissakulkija, jatkaa siitä mihin Varistyttö jäi. Jo näiden kahden ensimmäisen kirjan perusteella Erik Axl Sund nimen taakse käytkeytyvät herrasmiehet ovat kiroittaneet tämän vuosituhannen raaimman sarjan, jossa tapahtumien kuvaus tai ainakin miten lukija ne tajuaa, ei jää selväksi. Ihmettelen suuresti ellei tämä kirja sarja päädy pian joko ruotsalaisten tai amerikkalaisten myötä elokuviksi. Henkilögalleria on tähän kirjaan paisutettu liikaa, Varistytön tapaan olisi riittänyt se määrä joka siinä kirjassa oli, mutta uudet henkilöt jotka kirjailijat ovat halunneet tuoda mukaan ovat loppujen lopuksi tarinan kulun ja sujuvuuden kannalta oleellisia, mutta vähemmälläkin olisi pärjätty. Ja jos jotain "negatiivista" tästä teoksesta pitää kaivaa, en tiedä onko se sitä, niin kirjan tapahtumien kuvaus, se on toisaalta hyvää ja osoittain kirjassa jätetäänkin lukijan villiin mielikuvitukseen ne kaikkein törkeimmät tapahtumat mitä olisikaan voi

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on päässyt siihen pisteeseen, että on aika ensimmäisen kokopitkän romaanitarinan, aiemmin totuttujen pakinakokoelmien sijasta. Mielensäpahoittajalla on edessään töitä, joita hänen on tehtävä ennen kuolemaansa: On rakennettava oma arkku, tehtävä testamentti ja laadittava hautajaispuhe. Kun vielä oma vanha rippipuku on käynyt ahtaaksi, täytyy tummapuku lainata naapurin Kolehmaiselta. Hautakivi on ostettava ajoissa, halvalla saa. Kuka saa Voortti Eskortin ja kummalle miniälle menee mikin emännän koruista. Hänen poikansa on huolissaan isästään ja ihmettelee isänsä touhuja. Tarina saa huumorintäytteistä nostetta, kun vanhan, perityn mustepullon korkki ei aukea ja pitää lähteä hakemaan kaupungista mustetta. Samalla Mielensäpahoittaja tulee sekaantumaan nykyajan vitsauksiin, laitteisiin joita hän ei koskaan ole käyttänyt, eikä olisi käyttänyt tälläkään kertaa, jos ei olisi ollut pakko. Tuomas Kyrö on kirjoittanut jälleen hienon, huumorintäytteise

"Hypnoottinen psykologinen dekkari sukeltaa syvälle mielen pohjamutiin ja synkimpiin salaisuuksiin. Metroaseman läheltä löytyy kuollut poika, joka on joutunut raa’an väkivallan uhriksi. Pian löytyy toinenkin nuoren pojan ruumis. Psykoterapeutti Sofia Zetterlund saa potilaakseen Sierra Leonen lapsisotilaan, jolla vaikuttaa olevan moni persoonahäiriö samoin kuin Sofian toisella potilaalla, lapsena hyväksikäytön uhriksi joutuneella Victoria Bergmanilla. Kun poikien sarjamurhia tutkiva rikoskomisario Jeanette Kihlberg pyytää apua Sofialta, naisten välille muodostuu hämmentävän väkevä yhteys. Väkivallan ja traumojen kohtalokkaista ketjuista punoutuu tarina, joka addiktoi lukijansa heti ensi sivuilta." Varistyttö on kolmiosaisen kirjasarjan avauskirja, se on alusta lähtien synkkä kirja, jonka laskeminen kädestä on mahdotonta. Kirjassa ei ole huumoria, joten jos joku sitä etsii, ei kannata tähän kirjaan tarttua. Kirja kuljettaa alusta lähtien synkällä tarinallaa eteenpäin. Kä

Paavo "pieru" Varjonen saa tällä kertaa tutkittavakseen kadonneen konepajayrittäjän Jolkkosen tapausta. Mies löytyy nopeasti mökiltään, seurassaan naishenkilö. Variksen tehtävä oli löytää mies, ja sen hän teki nopeasti vielä taskussa polttelevan aloitus palkkion avulla. Varjonen voisi jättää jutun sikseen ja ilmoittaa heti miten vaimolle, että siippa löytyi omalta mökiltä. Varjonen haistaa jutussa paljon muutakin, ja lyhyt varmistaminen, ja kaivoon katsominen tuo jutulle entistä jännittävimpiä ulottuvuuksia. Myös Varjosen rakkauselämä kukoistaa, ja Varjosen mielitietty, Aili, saakin osakseen Paavon kylttymättömät rakkauden osoitukset. Vaimo on täysillä mukana yksityisetsivän työssä, vaikka aina Paavo ei kehtaakaan kertoa, että otti uuden jutun. Paavo Varjonen kohtelee vihollisiaan kuin kukkaa kämmenellä, ruokkii heidät ennen kuin luovuttaa poliisille, tarjoaa yösijan, tosin raudoissa, mutta kuitenkin. Tämä savolaisen letkeän huumorin täyttämä dekkari on jälleen yksi

Puiden tarinoita kirjasarjan ensimmäinen kirja kertoo tarinan keisarillisestapuusepästä, jonka tekemiä huonekaluja ja koristeveistoksia on koko Keisarin palatsi täynnä. Tarinan puuseppä on intohimoinen, ja työtään rakastava mies, kunnes eräänä päivänä tapahtuu lähes mitättömältä kuulostava "onnettomuus" ja puusepän työinto lopahtaa hiljalleen. Keisari huomaa myös puusepän alemmuudentilan ja antaa puusepälle mahdollisuuden tehdä aivan mitä haluaa, Keisarin laskuun. Puuseppä innostuu tästä ja lukittautuu verstaaseen johon kenelläkään muulla ei ole mitään asiaa, näin hän sopi Keisarin kanssa. Yhtäkkiä on kulunut kolmekymmentä vuotta, eikä mitään valmista ole tuotu Keisarille. Puusepän vaimo on kuollut, eikä puuseppä tiedä siitä mitään, samoin lapset ovat itsenäistyneet, eikä puuseppä tiedä heidän elämästään. Mielenkiinnolla lukija odottaa, mitä puuseppä rakensi, ja kun se selviää on se hieno idea kirjailijalta. Kirjoittaja on luonut hienon sadun, jolla puiden tarinat -

Veli-Matti Hyttisen kirja kuolemaantuomittu on kertomus miehestä, joka saa kuulla lääkäriltään, että hän on parantumattomasti sairas. Kirjan päähenkilö Heikkilä päättää viedä ennen kuolemaansa tuonpuoleiseen myös muutamia hänelle elämän aikana harmia aiheuttaneita henkilöitä. Kirjassa seurataan pääsääntöisesti kolmen mökkinaapuruksen elämää ja puuhia. Kirjan päähenkilö Heikkilä on kuitenkin kaiken keskipisteenä ja tavallaan porukan "johtaja". Harmia Heikkilän puuhille aiheuttaa eräs mökkinaapureista, joka sattumalta on poliisi. Heikkilä ja poliisin toinen naapuri on Heikkilän kanssa viinamiehiä ja ei ole ihme, että miehet löytävät itsensä myös pontikankeittopuuhista, ja kysymys onkin, uskaltavatko he kertoa kolmannelle kaverille, poliisille, tästä harrastuksesta, tai antavatko poliisin maistaa keitostaan. Jossain vaiheessa poliisi pääsee Heikkilän jäljille, mutta mitään pitävää todistetta ei ole miehen syyllisyydelle murhiin. Ja kun poliisi on liian lähellä, Heikkil