"Koti, isä ja kansakoulu ovat Kallen elämän kiintopisteitä. Matka kouluun järven yli ei ole pitkä, mutta siellä odottaa aivan toisenlainen maailma isojen poikien ja opettajan ristitulessa. Kotona määrää voimakas ja ristiriitainen isä, joka savotoilla ollessaankin hallitsee kodin tunnelmaa. Tammettu virta piirtää rehellisen kuvan Päätalon perheestä, ja vanhempien avioliiton kuvaus on tarkkanäköisimpiä mitä suomalaisessa kirjallisuudessa on nähty"
Tammettu virta on Päätalon Iijoki -sarjan toinen osa. Se on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1972, ja 2014 siitä otettiin 12 painos.
Päätalo jatkaa samalla linjalla myös tässä kirjassa, pikkutarkkaa kirjoitusta, liiallisen tarkkaa, toisaalta hyvä, ettei jää mitään epäselväksi, mutta tarvitseeko kaikesta kertoa tarkasti, suuri osa kirjasta olisia auennut vähemmälläkin sanamäärällä. Näiden kahden ensimmäisen kirjan perusteella heikkous on juuri tuo liiallinen pikkutarkkuus, joka toivottavasti jossain vaiheessa jää pois.
Sisällöltään kirja jatkaa tuttuun tapaan kuvauksia, perhe-elämää, niitä asioita joissa Päätalo on vahvoilla, hän on mestari kertomaan arkipäivän asioista. Perheeseen tulee uusi sisar, Terttu. Mukana on tukinlaskus. Kalle saa ensimmäisen oman palkan. Tapahtumat kirjassa sijoittuvat 1920 -luvun loppupuolelle ja Kallen toiseen lukuvuoteen kansakoulussa, jossa Kalle alkaa kiinnostamaan urheilu ja kirjat.
Kallioniemen koti alkaa käymään ahtaaksi kasvavalle perheelle ja Kallen isä kaataa metsästä puut ja vie ne vaivalloisen matkan päätteeksi Taljakosken sahalle. Kallen isän isä Hemma asettuu asumaan Kallioniemeen vuodeksi ja osallistuu urheasti talon askareisiin vaikka on sokea ja iäkäs mies, ukkeli. Kalle alkaa pelaamaan uhkapelejä ja se tuo kirjaan uuden puolen, se tuntuu lukijasta oudolta, pieni poika uhkapeleissä, ehkä kirjailijan olikin tarkoitus tuoda kirjoihin jotain uutta puolta, sellaista joka ei kaikkien mielestä olisi hyvästä. Aina ei pelivelkoja saatu kuitatuksi ja ne kiusasivat Kallea.
Kaiken kaikkiaan Päätalon kirja Tammettu virta on luettava, se on suuri osa suomalaista kirjahistoriaa ja tuskinpa enää koskaan tulee Suomessa kirjoitettua tällaista omaelämäkerta sarjaa. Ajat ovat niin paljon muuttuneet, että sisällöltään kirjoista tulisi liian informaatioteknologia painotteinen. Päätalo osui aikanaan kultasuoneen kirjoittaessaan omaelämänkerta kirjansa, ja hyvä niin, 1900 -luvun ajankuva on tallennettu useaan otteeseen näihin kirjoihin.
Kommentit
Lähetä kommentti