Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2016.

Grady Hendrix - Horrorstör

Grady Hendrix Horrorstör Lector kustannus Oy MEITÄ EI PYSÄYTÄ MIKÄÄN. EMME LEPÄÄ KOSKAAN. JA NYT TULEMME SINUNKIN KOTIISI. Lause on huonekalujätti Orskin yksi mainoslauseista. Muutama Orskin työntekijöistä pyydetään mukaan erikoiseen työvuoroon, josta ei saa hiiskua kenellekään. Työvuoron aikana joka tapahtuu yöllä yritetään ottaa kiinni rikollinen joka rikkoo Kjërring -kirjahyllyjä ja Glans -juomalaseja, aamuisin löytyy myös usein tuhottuja Liripip -vaatakaappeja. Kuka on näiden tihutöiden takana? Kolme Orskin työntekijää lukkiutuvat muiden lähdettyä tavarataloo ja alkavat partioimaan ja etsimään jos syyllinen tekisi tekonsa jälleen. Aluksi kaikki tuntuu olevan ihan normaalia, eräät työntekijät ovat tulleet vain lempimään huonekalukaupan näyttelytilaan mutta sitten kaikki muuttuu radikaalisesti. Aivan kuin huonekalukauppa heräisi henkiin, aivan toisessa ulottuvuudessa, toisessa maailmassa. Ei edes hälytyskeskuksessa tunneta kyseistä paikka, eikä apu löydä

Mikko-Olavi Seppälä - Suruton kaupunki, 1920 -luvun iloinen Helsinki

Mikko-Olavi Seppälä Suruton kaupunki, 1920 luvun iloinen Helsinki WSOY, 2016 "Kieltolain ajan Helsinki pulppusi jazzia ja juovuttavia unelmia. Näyttävästi kuvitettu teos kertoo, miten helsinkiläiset elivät kiihkeän ja ristiriitaisen, suruttoman 1920-luvun. Öisiä katuja valaisivat reklaamivalot, tieteen keksinnöt ja moderni taide järkyttivät maailmankuvaa ja kokaiini vei toiseen todellisuuteen. Kaupungin kaduilla törmäsivät niin sakilaiset kuin raittiusintoilijat, jazztytöt ja urheilijat, talonpoikaismarssijat ja urbaanit kosmopoliitit, hevoset ja autot. Väiteltiin ja unelmoitiin. Kaalimaat lanattiin pallokentiksi. Haettiin vauhtia ilonpitoon viinanhuuruisista salakapakoista tai apteekkien hyvin varustelluista samppanjakellareista. Huumaannuttiin uudesta kaupunkikulttuurista ja tanssittiin yli hautojen... Mikko-Olavi Seppälä loihtii eteemme suruttoman 1920-luvun ja kertoo elävästi, kuinka kaiken ilottelun lomassa moderni maailma saapui Helsinkiin." Kirja tuo

Pierre Lemaitre - Camille

Pierre Lemaitre Camille Minerva, 2016 "Anne Forestier osuu keskelle aseellista ryöstöä Champs-Elysées’n koruliikkeessä. Hänet ruhjotaan lähes hengiltä, mutta se on vasta alkua hänen koettelemuksilleen. Avuttomana sairaalasängyssä viruva Anne on hengenvaarassa, sillä hänen pahoinpitelijänsä on edelleen vapaalla jalalla. Kaikesta päätellen tämä haluaa päästä lopullisesti eroon koruryöstön silminnäkijästä. Annen ainoa turva on ylikomisario Camille Verhoeven, joka on valmis luopumaan kaikista periaatteistaan suojellakseen naista, johon hän on rakastunut. Camille ottaa johdettavakseen tutkinnan tapauksessa, johon hän on poliisijohdon tietämättä henkilökohtaisesti sidoksissa. Tilanne on niin tulenarka, ettei hän voi paljastaa tutkimukseen liittyviä yksityiskohtia edes lähimmälle työtoverilleen. Kaikkia mahdollisia säännöksiä rikkoen Camille käy yksin kamppailuun pirullista vihollistaan vastaan. Vaan kuka on tuo nainen, jonka vuoksi Camille on valmis uhraamaan koko poliisiur

Max Manner - Osiris

Max Manner Osiris Crime Time, 2016 Aiemmin kirjoitin siitä että Juha Numminen olisi uudella kirjallaan aika vahvoilla Johtolanka palkinnon saaajaksi mutta yllätys, yllätys nyt tuli haastaja. Dekkarikevät jatkuu vahvoissa merkeissä, tällä kertaa Max Mannerin uusimmalla dekkarilla Osiris, joka on jo hänen kymmenes romaani ja sopivasti myös täyden kympin dekkari. Osiris on viides osa Stein Storesen sarjaan, Tosin Stein Storensen on esiintynyt pienemmässä roolissa parissa aiemmassa Mannerin romaanissa. Osirin oli itselleni ensimmäinen Stein Storensen romaani, mutta tämän tarinan jälkeen on välttämätöntä lukea aimmatkin kirjat ja lisätä myös Max Mannerin nimi sille listalle jonka koko tuotanto on luettava läpi. En kuitenkaan huomannut Osirista luettaessa, että se olisi suorastaan jatkoa aiemmille sarjan kirjoille vaan tämän saattoi lukea ihan itsenäisenä romaanini, joka on hyvä asia varsinkin meille jotka emme aiemmin kyseistä sarjaa ole lukeneet. Stein Storesen on

Juha Numminen - Valta tappaa

Juha Numminen Valta tapaa Crime Time, 2016 Juha Numminen sai vuoden 1986 Johtolankapalkinnon yhdessä Eero J. Tikan kanssa, silloin kaksikko kirjoitti salanimellä Sulevi Manner ja kirja oli nimeltään Susi . Numminen on ammatiltaan toimittaja ja hänen taustansa huomaa kirjoissa, kirjat ovat teemoiltaan hyvinkin yhteiskunnallisia ja niissä on havaittavista oikeasta elämästä tuttuja piirteitä. Edellisen Nummisen kirjan Ystävä sä lapsien tapaan tässäkin kirjassa nahistelu ja kilpailu jatkuu iltapäivälehtitoimittaja Make Sarkalan ja Krp:n komisarion Sulo naskalin välillä Kirjailija Numminen on alallaan monipuolisuus: hän kirjoittaa hyviä dekkareita, hän tekee elämäkertakirjallisuutta, elämäntapakirjoja, ihmissuhdekirjoja sekä kirjoittaa pakinoita. Itse olen tutustunut vain tähän Nummisen dekkaripuoleen ja pidän siitä. Juha Nummisen nimi ei ehkä nouse ensimmäisenä mieleen kun kysytään suomalaisia dekkaristeja, en tiedä miksi niin on vaikka rahkeita miehellä on ollut jo

William Faulkner - New Orleansin tarinoita

William Faulkner New Orleansin tarinoita Aviador, 2015 Mitä minulle tulee ensin mieleen kun kuulen sanan New Orleans? . . . JAZZ! "Nobelisti William Faulkner (1897–1962) ruoppasi aikanaan uusia uomia romaanitaiteelle. Aiemmin suomentamaton nuoruudenteos  New Orleansin tarinoita  sijoittuu 1920-luvulle, iloisen jazzin ja tylyn rotusorron Syvään Etelään. Kirjan sivuilla lähes sadan vuoden takainen satamakaupunki sykkii ja hengittää värikkäiden ihmistensä tahtiin. New Orleansin tarinoiden  ihmiset ja aiheet ovat kuin alkupuroja kirjailijan myöhemmälle ”Mississippin- vuolaalle” kerronnalle, Faulknerin taiteen tunnusmerkille, josta Nobel-komitea Faulknerin palkitsi; kirjailija itse toivoi palkintoa työstään maanviljelijänä. Kristiina Drewsin maukas, oivaltava suomennos tekee täyttä oikeutta Faulknerin rehevälle kielelle." Faulknerin kirja ei ole jazzia, vaikka se sijoittuu musiikin syntysijoille, kauas 1920 -luvulle saakka. Jotain yhteistä kuiten

Seppo Jokinen - Rahtari

Seppo Jokinen Rahtari CrimeTime, 2016 Kevät on yleensä monessa suhteessa odotuksen aikaa. Itselläni tuo odotukset kohdistuvat muutamiin dekkarikirjailijoihin ja Seppo Jokinen on yksi heistä. Seppo Jokisen järjestyksessään kahdeskymmenesensimmäinen komisario Sakari Koskisesta kertova dekkari on nimeltään Rahtari. Rahtari on rikostarina jossa Lapista lähtee rekka ajamaan kohti Etelä-Suomea, lastina rekalla on jotain joka saa myös Koskisen varpailleen kun vielä samaan aikaan Hervannassa tapahtuu erittäin raaka henkirikos, mutta liittyvätkö nämä kaksi asiaa lopulta toisiinsa. Jokinen on kirjoittanut erittäin vivahteikkaan ja voisi jopa sanoa monimutkikkaan juonen uusimpaan kirjaan, siitä huolimatta juoni kulkee hyvin ja Jokisen kirjoja on aina ilo lukea vaikka tämä uusin ei ylläkkään Jokisen parhaimmistoon, ainakaan omasta mielestäni, ei ehkä edes kymmenen parhaimman joukkoon. Näistä "haukuista" huolimatta Jokisen uutta kirjaa aina odottaa ja hän kuitenkin kirj