*

VARTIAISEN BLOGISTA! "On jälleen aika kirja-arvonnan, ja tällä kertaa arvon yhden kappaleen nyt lokakuussa ilmestynyttä toista runokokoelmaani,  Enimmäkseen en nuku alasti  (Nordbooks). Voita kirja itsellesi tai kaverille lahjaksi. Jee! Alla on kirjani takakansiteksti valottamassa palkinnon sisältöä ja sytyttämässä sydämiä: Jere Vartiaisen toinen runokokoelma kertoo kolmekymppisen miehen vuodesta työssä, parisuhteessa ja taiteessa, kun hän opintojensa jälkeen kompastelee kohti aikuisuutta. Se on epätavallinen kasvutarina, joka surettaa ja ilahduttaa, ärsyttää ja tyydyttää. Lukijalle tarjotaan niin ahdistusta kuin helpotusta päähenkilön etsiessä parasta tapaa suoriutua uudessa elämästään. Kokoelman edetessä Vartiaisen omalaatuinen ja kaunis kieli vaihtelee syvällisestä naivistisen leikkisään ja takaisin. Runot taipuvat usein ja helposti huumoriin, mutta ne paljastavat myös naurujen taakse piilotetut epävarmuudet ja pelot nuoren miehen ajatusmaailmassa. Yhtenä päivänä

"Koti, isä ja kansakoulu ovat Kallen elämän kiintopisteitä. Matka kouluun järven yli ei ole pitkä, mutta siellä odottaa aivan toisenlainen maailma isojen poikien ja opettajan ristitulessa. Kotona määrää voimakas ja ristiriitainen isä, joka savotoilla ollessaankin hallitsee kodin tunnelmaa. Tammettu virta piirtää rehellisen kuvan Päätalon perheestä, ja vanhempien avioliiton kuvaus on tarkkanäköisimpiä mitä suomalaisessa kirjallisuudessa on nähty" Tammettu virta on Päätalon Iijoki -sarjan toinen osa. Se on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1972, ja 2014 siitä otettiin 12 painos. Päätalo jatkaa samalla linjalla myös tässä kirjassa, pikkutarkkaa kirjoitusta, liiallisen tarkkaa, toisaalta hyvä, ettei jää mitään epäselväksi, mutta tarvitseeko kaikesta kertoa tarkasti, suuri osa kirjasta olisia auennut vähemmälläkin sanamäärällä. Näiden kahden ensimmäisen kirjan perusteella heikkous on juuri tuo liiallinen pikkutarkkuus, joka toivottavasti jossain vaiheessa jää pois. Sisällölt

“Päivisin ilma kaukaisten vuorten yllä näytti pyörteilevän, aivan kuin valtavien siipien liike olisi pakottanut sen hitaasti polkemaan paikallaan. Öisin taivaankaari oli kammottavan musta ja tähdetön. Kuin tähdetkin olisivat alkaneet pelätä, että pian – hyvin pian – lohikäärmeen nälkä jälleen heräisi pitkästä unestaan.” Puiden tarinoita sarjan toinen osa, Ritari, jatkaa tarinaa puiden voimasta. Ritari -tarinan ritari on nuori mies, jolla on koko elämänsä aikana ollut vain yksi tavoite, kukistaa valtakuntaa piinaava lohikäärme, se ei ole helppoa ja kun hän lähtee matkaan hän päätyy matkanvarrella olevaan rämään mökkiin, jossa asuu liuta vanhoja miehiä, jotka kertovat salaisuuden lohikäärmeestä. Lohikäärmeen surmaaminen ei olisikaan niin helppoa kuin ritari on luullut. Tämä salaisuus saa ritarin kääntymään ja jatkamaan matkaansa toiseen valtakuntaan, valtakuntaa jota lohikäärme ei häiritse. Kun ritari saapuu perille, on siellä omat ongelmansa, kuivuus, josta voi pelastua vain

"Kaksion kaapit täyttyvät harsovaipoista ja pehmoleluista. Runsaat 50 senttiä ja kolme kiloa punaista lihaa levyttää pinnasängyssä ja valvottaa koliikkihuudollaan. Miten avovaimo sai suostuteltua tähän? Kuoriutuuko Ulpusta ihminen? Tuleeko isästä, pian kolmekymppisestä mainosmiehestä, pullantuoksuinen koti-isä – vai jotain aivan muuta? Hippo Taatilan esikoisromaani Isipappablues kajahtaa routaisen hiekkalaatikon reunalta. Romaani kuvaa vanhemmuuden kiirastulta ja heittää perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen. Mustan huumorin sävyttämä rytmiräiske on 2010-luvun sukupolvitarina mutta myös karheanhellä rakkaudentunnustus. Isipappablues on kirja aikuistuville nuorille miehille, jotka miettivät, mitä odottaa isyydeltä. Naisille, jotka toivoisivat edes joskus tietävänsä, mitä miehet ajattelevat. Pienten lasten vanhemmille, jotka kaipaavat kaikupohjaa kokemuksilleen. Niille, jotka pohtivat, onko oikeaa tai väärää tapaa olla isä tai äiti. Vanhemmille, jotka ovat joskus kyseenal

"Hiipuneessa kylässä sinnittelee enää hautaustoimisto ja sitä vastapäätä baari, jossa kahvikoneen rikkouduttua ei tarjoilla enää mitään muuta kuin isännän tislaamaa viinaa. Ennen niin kukoistavalla hautaustoimistolla ei ole ollut töitä pitkään aikaan. Kylässä elää ainoastaan vanhuksia, mutta ikävä kyllä he eivät kuole. Sitten kun hautaustoimistolle olisi töitä, kaikki tuntuu menevän pieleen: kantajia ei ole tarpeeksi, ylenpalttiselle hautajaisaterialle ei tule muita kuin setä, täti, kirkkoherra ja suntio. Vainaja pitää haudata sukuhautaan jonkin toisen kunnan kirkkomaalle, mutta kukaan ei tiedä missä hautausmaa sijaitsee. Edmond Ganglion ja poika on hirtehinen kertomus, jota lukiessa tulee tunne, ettei elämää sittenkään pitäisi ottaa liian vakavasti. Egloffille ominaisesti elämän sattumanvaraisuus, harhaileminen ja itsekkyys ovat vahvasti läsnä." Tämä kirja on ranskalaisen Joël Egloffin (s.1970) esikoisteos. Basam Books on julkaisut aiemmin, 2013, Egloffilta kirja

Kalle Päätalon massiivisen Iijoki -sarjan aloitus osa, Huonemiehen poika, on ensimmäinen kirjani, jonka olen Päätalolta lukenut ja tämänkin uteliaisuuttani, että onko Päätalo niin hyvä tarinankertojia kuin olen kuullut. Iijoki-sarja käsittää yhteensä 26 osaa ja sitä onkin tituleerattu yhdeksi maailman pisimmäksi omaelämäkerta teokseksi.  Päätaloa usein syytettiin, että hän tahallaan pitkitti tätä sarjaa, mutta Päätalo on itse kertonut, että olisi halunnut sarjan aiemmin päätökseen jotta olisi voinut keskittyä kirjoittamaan fiktiivistä tekstiä. Katsotaan miten minun haasteena käy, luenko koko Iijoki -sarjan vai jääkö se kahteen uudelleen julkaistuun painokseen. Kirjat ovat paksuja ja niitä ei hetkessä ahmi, myös kerronta on tarkkaa kerrontaa, ehkä liiankin tarkkaa omaan makuuni. " Jokijärven rannalla eräs tiedonhaluinen pikkupoika katselee elämää vanhan hatunreuhkansa alta. Hänen maailmaansa ei paljon mahdu: äiti ja isä, tukkilautat, outoja puhuvat kulkumiehet, kylän ankarat

Kirja on aivan uusi elämänkerta Jukka Kuoppamäen elämästä ja urasta. Tosin kirjassa paneudutaan enemmän Jukan musiikilliseen uraan, levyihin ja saavutuksiin. Kirjassa käydään läpi Jukan mittava levytyspuoli, aina siitä lähtien kun koko ura alkoi ja miten on päästy tähän päivään. Samalla merkittävän huomion kirjassa on saanut Jukan ammatti Saksassa, toiminta Kristiyhteisön pappina. Eräs kirjan mielenkintoisimmista tarinoista on Jukan poliittinen "ura". Jukka on uransa aikana ollut mukana politiikassa, sekä joutunut olemaan politiikan pelinappulana. Hänen varma voittonsa musiikkifestivaaleilla kaatui siihen, että hänen kilpailukappaleensa oli liian kantaaottava. Vaikka yleisö tykkäsi ja taputti Jukan useasti lavalle, ja myös Jukka piti itseään moraalisena voittajana niin kävi kuitenkin niin, että isokoneisto oli soittanut kilpailupaikalle, että Jukka ei saanut voittaa. Mutta Jukan uralle mahtuu paljon hienoa voittoja niin ulkomailla kuin kotimaissakin ja yksi Jukan sinnik

IKEA on saanut oman kirjansa, tosin siinä IKEA on vain yksi sivujuoni alussa ja kun tarina pääsee alkuun jää IKEA pelkäksi aloituspaikaksi. Kirja kertoo Ajatušatru Vašta Patelin matkasta piikkimatto tarjouksen perässä IKEAAN Ranskaan.  Kun Ajatušatru saapuu huonekalukauppaan mattoa ei olekkaan heti saatavilla vaan pitää odottaa yksi vuorokausi, mutta Ajatušatru on ilman yöpaikkaa ja hän päätää jäädä yksi IKEAan. Kaikki ei menekkään kuten hän oli suunnitellut. Kun kauppa on sulkeutunut fakiiri piiloutuu sängynalle ja hetkeä myöhemmin hän kuulee ääniä ja piiloutuu kaappiin joka onkin matkalla Isoon-Britanniaan. Tämä kaappi ei ole ainoa Ajatušatrun matkapeli, vaan mm. matkalaukku on yksi kulkuväline. Matkan varrella herra Patel ehtii myös rakastua silmittömästi. Matka jatkuu ja välillä Patel vierailee mm. Roomassa. Hän tapaa muitakin siirtolaisia, jotka tosin ovat laittomia ja vaikka Patel onkin itse luvallisella matkalla Eurooppaa kiertämässä, hän jostain syystä laitetaan samaa