Janice Hallett - Alpertonin enkelien salaperäinen tapaus

 

Janice Hallett

Alpertonin enkelien salaperäinen tapaus

Tammi, 2026

Janice Hallett ei kirjoita aivan tavallisia dekkareita. Hänen kirjassaan lukija ei pääse turvallisesti kertojan matkaan seuraamaan rikoksen selvittämistä, vaan joutuu itse töihin. Alpertonin enkelien salaperäinen tapaus vie tämän ajatuksen pitkälle. Et oikeastaan lue valmista kertomusta vaan aineistoa, josta sinun pitäisi muodostaa kertomus itse.

Itseäni tämä lähtökohta ensin epäilytti, mutta kun kirjaa oli luettu yhtäkkiä 100 sivua ja sitten toiset sata niin huomasi, että tämä tarina vie mukanaan.

Kaiken keskellä on Alpertonin enkeleiksi kutsuttu kultti ja lähes kahden vuosikymmenen takainen tapaus. Kultin jäsenet uskoivat yhden jäsenensä vauvan olevan Antikristus ja suunnittelivat tämän surmaamista maailman pelastamiseksi. Tapahtumat päättyivät kuolemiin, mutta vauva selvisi ja katosi myöhemmin julkisuudesta.

Nyt lapsi olisi jo täysi-ikäinen.

True crime -kirjailija Amanda Bailey saa tehtäväkseen kirjoittaa Alpertonin enkeleistä uuden kirjan. Jos hän onnistuu löytämään tapauksen keskiössä olleen lapsen, käsissä saattaa olla todellinen kustannusmaailman jättipotti. Ongelmana on, että samaa tarinaa tavoittelee toinenkin toimittaja, Oliver Menzies.

Aluksi kyse vaikuttaa melkein kilpailulta siitä, kumpi ehtii ensin.



Mitä enemmän Amanda kaivaa, sitä vähemmän alkuperäinen kertomus tuntuu pitävän paikkaansa.

Hallettin suurin temppu on tapa, jolla hän rakentaa romaaninsa. Tavallisen proosan sijasta lukija saa eteensä sähköposteja, tekstiviestejä, WhatsApp-keskusteluja, haastattelujen litterointeja, asiakirjoja ja muita tutkimusmateriaaleja. Kirja on kuin joku olisi tyhjentänyt rikostoimittajan tietokoneen sisällön pöydälle ja sanonut:

Selvitä sinä, mitä tapahtui.

Lukija alkaa kiinnittää huomiota aivan pieniin asioihin. Miksi joku vastaa kysymykseen juuri noin? Miksi toinen välttelee tiettyä nimeä? Miksi kahden ihmisen kertomukset samasta tapahtumasta eivät täsmää?

Ja ennen kaikkea: kuka puhuu totta?

Hallett tekee lukijasta epäluuloisen. Se on dekkarille erinomainen ominaisuus. Totuus riippuu siitä, kuka sen kertoo Alpertonin enkelien salaperäinen tapaus ei kuitenkaan ole pelkästään nokkela murhamysteeri. Sen kiinnostavimpia aiheita ovat manipulointi, uskominen ja tarinoiden valta.

Erityisen osuvasti romaani tarkastelee true crime -ilmiötä. Kun oikeasta rikoksesta tehdään kirja, podcast, dokumentti tai televisiosarja, jonkun todellinen tragedia muuttuu samalla tuotteeksi.

Amanda Bailey ei ole mikään kiiltokuvamainen sankari. Hän haluaa löytää totuuden, mutta hän haluaa myös hyvän tarinan. Hän tietää, mikä myy. Hän osaa painostaa ihmisiä ja käyttää hyväkseen saamiaan tietoja.


Hallett pakottaa pohtimaan, kuinka paljon rikoksista kertovien ihmisten omat tavoitteet vaikuttavat siihen, millaisen version tapahtumista me lopulta kuulemme.

Lukeminen vaatii hieman totuttelua Kirjan erikoinen rakenne on samalla sen vahvuus ja jopa antaa mahdollisuuden tuhota koko tarinan ellet anna todellakin sille mahdollisuutta.

Jos kaipaa perinteistä dekkaria, jossa kertoja kuljettaa tapahtumia eteenpäin, alku saattaa tuntua hajanaiselta. Henkilöitä, viestejä ja tietoja tulee paljon, eikä lukijalle jatkuvasti selitetä, mikä yksityiskohta on tärkeä. Tutkimustyötä kuvataan perusteellisesti, ja välillä mysteeri tuntuu etenevän hitaammin kuin kirjan alku lupaa.


Lopulta pieni, aikaisemmin lähes merkityksettömältä vaikuttanut asia alkaa saada uuden merkityksen.

Sen jälkeen toinen.

Ja kolmas.

Lukija huomaa palaavansa mielessään kymmeniä sivuja taaksepäin ja miettivänsä, mitä siellä oikeastaan sanottiinkaan.  Mikään ei ehkä ollutkaan niin kuin kerrottiin


Kirja tarjoaa jatkuvasti pieniä paljastuksia, mutta niiden mukana syntyy uusia kysymyksiä. Kun yhden asian kuvittelee ymmärtäneensä, jokin toinen tieto muuttaa näkökulmaa. Lukijan on ratkaistava paitsi se, mitä tapahtui, myös se, mihin tässä maailmassa kannattaa uskoa.

Loppua kohden kirja palkitsee tarkkaavaisen lukijan. Aiemmin saadut tiedot asettuvat uusiin yhteyksiin ja tarinan todellinen mittakaava alkaa paljastua. Hallett ei tyydy yhteen helppoon yllätykseen, vaan rakentaa loppupuolelle useita näkökulmaa muuttavia käänteitä.


Kirja vaatii kuitenkin lukijalta tavallista enemmän, mutta antaa vastineeksi harvinaisen tunteen osallistumisesta. Ratkaisua ei vain odoteta,  sitä yrittää rakentaa itse. Sinulla on kuitenkin samat viesti kuin Amandalla, ja pääsetkö samaan päätelmään?


Kaikki eivät välttämättä ihastu dokumenttiromaanin rakenteeseen, ja keskivaihe olisi voinut olla hieman tiiviimpi. Mutta lukijalle, joka nauttii vihjeiden etsimisestä, epäluotettavista kertomuksista ja siitä tunteesta, että kirjailija pelaa hänen kanssaan älyllistä peliä, Alpertonin enkelien salaperäinen tapaus tarjoaa paljon.

Tämä oli ensimmäinen lukemani Hallettin romaani ja aion kyllä ottaa luettavaksi häneltä edellisen suomennoksen ja toivottavasti näitä tulee myös lisää.

Tässä on ehkä yksi vuoden 2026 parhaimpia dekkareita.