Seppo Jokinen
Kuolevaksi julistettu
Crime Time, 2015
20. Koskis kirja tykittää varmalla otteella
"Mies juoksee henkensä hädässä läpi Tampereen keskustan. Silti hän ei suostu paljastamaan poliisille vainoajansa nimeä. Kohta mies joutuu tahallisen päälleajon uhriksi, mutta pakenee paikalta pahasti loukkaantuneena. Se saa komisario Koskisen ymmälleen. Miksi mies vaikenee, vaikka tietää olevansa kuolemanvaarassa?
Samaan aikaan Tampereen poliisia työllistää ravintolassa naisia vaaniva mies, jonka saaliiksi joutuneet uhrit heräävät seuraavana aamuna oudoista paikoista eri puolilta kaupunkia. He eivät ole kuitenkaan joutuneet ruumiillisen väkivallan kohteeksi, ja se herättää poliisissa pelon, onko muutaman vuoden piilossa pysynyt pihkahiippari palannut kuvioihin.
Eikä Sakari Koskisen työtaakkaa helpota yhtään läheisen työtoverin kadonneen tyttären yhä epätoivoisemmiksi käyneet etsinnät."
Seppo Jokinen on kirjoittanut jälleen yhden vuoden mielenkiintoisimmista ja parhaimmista dekkareista. Jokinen osoittaa jälleen, että kotimainen dekkari ei tarvitse olla kauheaa verenvuodatusta tai liiallista räminää vaan rauhallisella harkitulla meiningillä saadaan aikaan yli 300 sivua vankkaa kerrontaa.
Koskinen on tuiki tavallinen suomalainen poliisi, juuri sellainen jollaiseksi hänet voikin olettaa kun on kyse dekkarista. Hänellä on omat pienet ongelmansa yksityiselämässä, mutta silti hän yrittää selvitä jokaisesta päivästä kuin kuka tahansa normaali mies. Koskisen suhdekiemurat tulevat kirja kirjalta tutuimmiksi ja yleensä niihin ilmestyy jokin uusi solmu, ja yleensä sen solmun aiheuttaja on oma rakas ex-vaimo joka tuntuu roikkuvan välillä Koskisen niskassa liiankin tiukasti.
Tarina alkaa kun Hanu juoksee henkihädässä karkuun jotan. Poliiseille Hanu ei halua kertoa mitään vaan toteaa ettei mitään takaa-ajajia ole, eikä hän ole edes vaarassa vaikka hetkeä myöhemmin Hanu jää auton alle. Kirjan toinen tutkintalinja on mies joka vaanii tampereleisissa ravintoloissa naisia. Kun nainen joutuu miehen "saaliksi" he heräävät useimmiten aivan oudoista paikoista ympäri kaupunkia. Tämäkään ei vielä riitä kirjan tarinaan vaan yhden mielenkiintoisen lisän tuo Koskisen työkaverin Lundenin tyttären Lotan katoaminen. Lotta on ollut kateissa jo pitkän aikaa ja kaikki pelkäävät pahinta, että Lotta on kuollut.
Jääräpäisenä miehenä Koskinen ja kumppanit jatkavat Lotan etsimistä ja välillä edes Koskisen alaiset eivät kerro Koskiselle kaikkea ja aihettavat Koskiselle kuin myös Koskisen esimiehille harmaita hiuksia ja Koskisen oma ura on vaarassa.
Kaikki kuitenkin selviää aikanaan niin Hanun kohtalo, kuin öinen hiippailija, sekä selviää mitä tapahtui Ulla Lundelinin tyttärelle.
...mutta antaako Seppo Jokinen jo joitain merkkejä siitä, että Koskisen taru on ohitse? Koskinen nimittäin pohtii eläkkeelle siirtymistä...voisiko Koskinen jatkaa yksityisetsivänä, toivon mukaan kirjailija ei tee niin radikaalia päätöstä, että päättää näin hienon kirjasarjan, vaan jatkaa sitä kaikkien meidän Koskis -fanien iloksi.
Kommentit
Lähetä kommentti