Kolmannessa Lauri Luu kirjassa Lauri joutuu/pääsee seikkailuun jollaista hyvin moni lukuhimoinen ihminen saattaisi toivoa. Jollain kohteena voi olla esim. Margaret Mitchellin Tuulen viemää tai sitten Harry Potterin maagiset taikamaailmat. Lauri Luu tupsahtaa seikkailemaan keskelle Bram Stokerin Dracula -kirjan hyvin spesiaaliin versioon. Tämän version on valmistanut alkemisti Ahmed Al-Kymisti. Hän valmisti oman version kirjasta, koska oli lukenut kyseisen kirjan jo niin monta kertaa, että se oli alkanut tuntumaan tylsältä. Tässä Al-Kymistin versiossa jokainen lukija voi itse hypätä mukaan tarinaan, mutta on olemassa kuitenkin yksi tärkeä sääntö, nimittäin kirjaan hypänneen pitää pysyä piilossa eikä saa mitenkään puuttua tarinaan.
Lauri Luun kirjastossa työskentelee Lauri Luun koiran Lukulampun entinen omistaja Viivi, jota Lauri lähtee tapaamaan mutta Viivi on sairauslomalla ja niin Lauri päättää mennä tervehtimään Kellari-Ullaa, mutta Ullaa ei näkynyt missään. Lattialla lepää banaaninkuori ja rikkinäinen muki. Laurin mukan oleva papukaija Einar Allan Pöö lehahtaa pöydälle ja rääkäisee. Lauri huomaa kirjassa jotain outoa ja kuulee sieltä myös ääniä. Yhtäkkiä hän huomaa vanhan kirjan sivuilla tutun ihmisen, nimittäin Kellari-Ulla on jostain syystä kirjan sivuilla. Laurin tarvitsee enää miettiä mitä on tapahtunut ja tullut siihen tulokseen, että Ulla on liukastunut banaaninkuoreen ja lentänyt suoraan kirjan sisälle, seikkailuun.
Näistä asetelmista alkaa Marko Hautalan kirjoittama Lauri Luu ja Vampyyrikreivi kirja, joka tarjoaa upeaa kerrontaa kaikille vampyyri- ja seikkailutarinoista tykkääville lukijoille. Kuvituksen tehnyt Broci tekee jälleen myös varmaa jälkeä värikkäillä ja tarkoilla kuvilla ja en tiedä olenko väärässä, että viimeisen luvun suuressa kuvassa pyöräilee itse kirjailija kohti uusia seikkailuja.
Marko Hautala on ujuttanut itsensä viime vuosina myös lastenkirjallisuuden pariin ja siitä minä tykkään. Hautalalla on sana hallussa ja hän osaa kuljettaa juonen taitavasti kauhukirjailijan ottein eteenpäin myös lastenkirjoissa kuitenkaan niin ettei ne kauhistuta lukijaa itkun partaalle.
Kommentit
Lähetä kommentti