Edith Eger joutui kuusitoistavuotiaana perheinensä Auschwitzin keskitysleirille. Vanhempiensa kuoleman jälkeen Eger joutui tanssimaan Josef Mengelelle selviytyäkseen hengissä. Kun vangit vihdoin vapautettiin vuonna 1945, Eger löytyi ruumiskasasta, juuri ja juuri elossa.
Auschwitsistä on kirjoitettu paljon ja kirjoitetaan edelleen. Kirjoja julkaistaan vuosittain useita kappaleita. Jokainen näistä tarinoista ansaitsee tulla kuulluksi, jotta samanlaista mielipuolista tapahtumaa ei enää syntyisi. Toki maailma on täynnä idiootteja, jotka voivat tehdä mitä lystää, siitä on yksi hyvä todiste naapurimaassa. Jossain vaiheessa tämän idiootin tekosista aletaan kirjoittamaan samallalailla kuin Auschwitsin tapahtumista, koska hänen uhrejaan on paljon ja niitä tulee kokoajan lisää.
Tämä Edith Egerin kirjoittama muistelmateos tai omaelämäkerrallinen tarina selviytymisestä Auschwitzistä on näiden julkaistujen kirjojen parhaimmistoa. Kirja on tuomitseva, mutta siitä myös paistaa läpi se into ja halu päästä vapaaksi ja vapauttaa muita. Eger luo tarinallaan koskettavan ja voimaannutavan kertomuksen itsestään ja siitä mitä hän oli ennen, mitä hän oli silloin ja mitä hän oli sen jälkeen.
Kaiken kokemuksen Eger käänsi lopulta voitoksi ja auttoi toisia, jotka kärsivät jonkun trauman aiheuttamista ongelmista. Eger todistaa sen, että uskomalla itseensä ja jopa viholliseen saattaa itse selvitä kaikesta, jopa niistä pahimmista hetkistä.
Kommentit
Lähetä kommentti