Mari Purola
Kaupat pirun kanssa
Docendo, 2021
Monella meillä on ollut varmaan mielessä, että tekisi mitä tahansa jotta saisi jonkun tietyn asian. Nykyään se voisi olla vaikka Playstation 5 tai sitten Nintendo Switch. Olen kuullut oman pojan suusta juurikin tuon saman lauseen monesti: "Mä teen ihan mitä tahansa, jotta saan...". Moniko ihminen oikesti olisi valmis tekemään ihan mitä tahansa jos saisi sillä jotain. Moniko ihminen tekisi kaupat pirun kanssa?
Mari Purolan kirja Kaupat pirun kanssa kertoo monta oikeaa tarinaa siitä kuinka ihminen heikolla hetkellään tukeutuu piruun tekemällä kaupat hänen kanssaan. Monesti kaupan kohteena on esimerkiksi vielä syntymätön lapsi, joka luvataan pirulle jotta tämä vaikka antaisi talolle rikkauksia. Ja kun sitten lapsi syntyy lähenee lupauksen vieminen loppuun. Piru saapuu ratsain ja vaatii saada lapsen itselleen ellei hän saa sitä suosiolla se viedään perheeltä. Kirjassa on myös tarinoita siitä kuinka pirun kanssa kaupat tehny henkilö onkin ovelampi kuin piru ja pystyy kieroilemalla pitämään kaupat itsensä positiivisenä ja piru jää nuolemaan näppejään.
Onko nämä kirjassa esitetyt tarinat sitten totta vai mitä ne ovat? Ne voivat hyvin olla tarinoita, jotka ovat kiertäneet suusta suuhun ja muuttaneet muotoaan matkalla. Hyvinkin talon isäntä on saattanut manata pirua ja tehdä omasta mielestään kaupat mutta mitä sen jälkeen on tapahtunut. Onko tapahtunut vain sattumalta hyvää onnea ja tuuria, jotta kaikki on järjestynyt. Ja kun piru on tullut hakemaan omansa pois, mitä silloin on tapahtunut? Onko talon lapsi annettu pirulla vai onko vain käynyt niin, että talon lapsi on kuollut hyvin nuorena ja talon isäntäväki on syyttänyt siitä pirua. Nämä on vain arvailuja.
Kirjan tarinat on kerätty SKS:n (Suomen Kirjallisuuden Seuran) arkistoista. Kirja on yksi osa suomalasita perinneuskomusta. Kirja on myös esimerkki siitä millaisia tarinoita kerrottiin talosta toiseen ympäri Suomea. Ja ehkä jokin todenperä näissä on oltava koska ympäri Suomea kerätyt tarinat ovat sisällöltään ja tapahtumiltaan hyvinkin samanlaisia. Tuolloin ei ollut nettiä tai matkupuhelimia joiden välityksellä tarinaa olisi levitetty eteenpäin vaan tarinat olivat isäntien ja emäntien kertomia ei mistän netistä luettuja ja omaksi muutettuja.
Kommentit
Lähetä kommentti