Ville Hytönen & Tuulia Matilainen
Aaveiden Eesti
Haamu Kustannus, 2018
Aaveet, haamut ja kummitukset on nyt IN, ja se näkyy myös kirjallisuudessa jota julkaistaan. Vaasalainen pienkustantamo Haamu Kustannus, joka on ottanut erityiseksi positiiviseksi elämäntehtäväkseen julkaista ja tuoda esiin haamuja kirjojen sivuilla, on julkaissut kirjan jossa käydään läpi Eestin kuuluisimpia aaveita.
Kirjailijat Tuulia Matilainen, sekä Ville Hytönen ovat reissanneet ympäri Eestiä etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Kirjan sivuille ovat löytyneet tutut paikat monelle kuten Tallinna, Pärnu ja Haapsalu. Moni suomalainen tuskin mennessään Eestiin kiinnittää huomiota tai haluaa kiinnittää huomiota aaveisiin vaan matkan tarkoituksena on yleensä muunlainen "henkinen virkistäytyminen".
Seurasin Turun kirjamessuilla haastattelua, jossa niin kirjantekijät kuin kustantaja juttelivat kirjasta ja mieleeni jäi erityisesti se positiivinen asia, että Eestissä aaveista puhuminen ei ole häpeä ja he jopa mielellään puhuvat niistä. Toisin on Suomessa, oletan että moni on kokenut jotain "erikoista", mutta yrittää etsiä sille järkevämpää syytä kuin se, että se erikoinen tapahtuma saattoi olla aave.
Itse en ole Eestissä käynyt, mutta voiko sanoa että se on tullut hyvinkin tutuksi mm. Indrek Harglan historiallisista romaaneista, jotka sijoittuvat menneeseen aikakauteen. Niissä ei pahemmin aaveita kulje, mutta niissä esiintyy paikkoja joista tässäkin kirjassa puhutaan.
Uskon, että tästä kirjasta saa enemmän irti jos on käynyt Eestissä. Tarinoissa kuuluu paljon kirjoittajien oma rakkaus maahan, jota kuulemani mukaan molemmat pitävät hyvinkin rakkaana itselleen. Kirjailija Hytönen asuu Tallinnassa ja myös hänen kesäpaikkansa löytyy Eestistä. Kirjailija Matilainen taasen pitää kakkoskotiaan Eestissä.
Aavekulttuuri voi hyvin Eestissä, ja se voisi voida paremmin myös Suomessa, mutta miksi se ei voi vaikka kirjallisuutta tulee vuosittain useampia, onko syy meissä suomalaisissa, jotka emme halua uskoa että on olemassa muutakin kuin vain me. On myös He, jotka olivat täällä ennen elävinä ja nyt He ovat täällä vaeltamassa kenties aaveina.
Aaveiden Eesti on mahtava jatko aavekirjallisuudelle ja eiköhän pikkuhiljaa jokainen voisi aukaista ummistuneet silmänsä ja nähdä mitä muuta on ympärillämme. Se ehkä vaatii erityisiä aisteja mutta koskaan, ei koskaan tiedä mitä matkallaan kohtaa, jopa aaveen. Olen tyytyväinen siitä, että Eestissä aavetarinoilla on kiitollinen jalansija, ja ne otetaan esille kun niistä kysytään ja niistä kerrotaan vaikka ei kysytä.
Kommentit
Lähetä kommentti