Harri István Mäki - Zombikirja

Harri István Mäki

Zombikirja

Haamu Kustannus, 2018

Millainen mielikuva sinulla on zombeista? Ovatko ne hitaita, öriseviä, nälkäisiä ja sotkuisia olentoja, joilta puuttuu raajoja? Pitää paikkansa. Mutta se ei ole koko totuus. Zombeja on monenlaisia.
On olemassa todella nopeita zombeja. He saattavat lainata kaverilta pään kolmanneksi jalaksi. Ihan kaikki zombit eivät pidä mökäämisestä vaan rakastavat hiljaisuutta. Eikä zombillekaan aina ruoka maistu.
Osa zombeista on hyvinkin siistejä ja järjestelmällisiä. Sellaiset pääsevät töihin zombipostiin, verikoirakenneliin tai Herkku-Hurmeen leipomoon. Ja mitä sitten, jos leuka putoaa matkan varrelle? Silloin voi vierailla jäsenkorjaajan luona.
Mutta jos aivoista on pudonnut palanen – ja monella zombilla on – voi seurauksena olla asioiden unohtelua ja kiukuttelua. Hajamielisyys, jukuripäisyys ja jyrnytys ovat yleisimpiä aivopuutoksen oireita.
Aina voi pyytää apua toiselta zombilta, jollei ole liian uppiniskainen. Tai nurinniskainen.
Zombikirjan kulkijoissa on monenlaisia laahustajia ja viipottajia. Ne kaikki etsivät omaa paikkaansa maailmassa. Riehuen tai jouten ollen.
Harri István Mäen kirjoittama ja kuvittama ”Zombikirja” jatkaa "Mörkökirjan" aloittamaa Hirviösatu-sarjaa marssittaa esiin hauskojen kertomusten myötä kokonaisen zombikavalkaadin kertomaan tarinansa.

Meillä luettiin Harri István Mäen edellinen Hirviösatu-sarjan Mörkökirja suurella innolla, eikä se pettänyt niin iskän, eli minun tai lastenkaan mielikuvitusta. Eikä sitä tehnyt tämä uusi Zombikirjakaan. Meillä rakastetaan Mäen tekstejä, ja hänen taitoa kuvata näitä Zombeja. Mäki ei tee niistä pelottavia hahmoja lainkaan, vaikka kuvien perusteella ne saattavat niitä olla. Mäen zombit on hellyyttäviä, omaperäisiä, uskomattoman fiksuja otuksia.

Olen joskus kuullut kun meillä aamulla lapset heräävät jo aikaisin kyselemään että onko lasten ohjelmat alkaneet ja kun ei ne jostain syystä ala vielä kello viisi aamulla niin ovat katselleet vanhoja nauhoituksia. Olen nauhoittanut The Walking Deadia, Huom! itselleni,  jotta voin sitten itse niitä katsella. Joskus on pienten sormet käyneet ahkeraa painelemassa päälle juurikin tätä aikuisten zombisarjaa ja on kuulunu kuiskauksia: "Tää ei oo lastenohjelma." Mutta voin sanoa, että tämä Mäen Zombikirja on lastenohjelma vaikka meillä jouduttiikin kertomaan suurinosa tarinoista niin, että Zombi sanan kohdalle piti sanoa otus. Ehkä lasten suuhun on jäänyt zombit "kummittelemaan" ja aika usein kun ajellaan pitkiä matkoja autolla kuuluu yhtäkkiä takapenkiltä: "Iskä, zombit jahtaa!".

Harri István Mäen kirjassa on paljon hahmoja, joista meillä nousi ylivoimaiseksi suosikiksi zombi nimeltään Nurin-Niska, joka tekee kaiken juuri toisella tavalla kuin muut. Kuulostaa jotenkin niin tutulta :)

Ihailen suuresti Mäen käyttämää kieltä, jolla hän kertoo tarinaa. Hän saa pelottavista asioista kilttiä. Mörkö- ja Zombikirjan jatkoksi odotan vielä jotain muuta, voisiko se olla jopa haamuista, kustantajan nimen mukaisesti.

Suomalainen lastenkirjallisuus voi hyvin ja sitä on onneksi tekemässä ammattitason kirjoittajat ja kuvittajat ja sitä julkaisee kustantajat, jotka osaavat työnsä niin hyvin, että eivät epäröi julkaista näin hyvää kirjaa kuin Mäen Zombikirja.