Anna-Leena Härkönen - Valomerkki

Anna-Leena Härkönen

Valomerkki

Otava, 2017

Tapaus: Anna-Leena Härkönen ja kadonnut luku kahdeksan

Otsikko viittaa siihen, että kirjassa Valomerkki hypätään suoraan kappaleesta seitsemän, kappaleeseen yhdeksän. Puuttuuko kirjasta kokonaan tämä hukassa oleva kappale, vai onko kappalenumerointi vain mennyt pahasti pieleen. Minusta jotain näiden kappaleiden välistä puuttuu, mutta koska kirja on muutenkin hyvin äkkijuoninen ja uusia käänteitä tulee vilinällä, saattaa olla niin että tämäkin oli tarkoituksenmukaista.

Härkösen uutuus edustaa kirjailijan tuttua linjaa, se tarjoaa nopeaa kerrontaa, huumorilla höystetty dialogia, sekä teemaltaan hyvinkin tummia sävyjä. Ja saattaa jopa olla, että joitain "kukkahattutätejä" Härkösen teksti osittain saattaa jopa suututtaa ja saada kukkaset hatussa höyryämään. Härkönen osaa käyttää teksteissään huumoria, ja tuoda kipeisiinkin aiheisiin pientä valoa juurikin huumorin avulla.

Kirjan päähenkilö on viisikymppinen menestynyt kirjailija Anita, joka taistelee juuri uusimman käsikirjoituksensa parissa. Tulevan kirjan yhtenä teemana on itsemurha, ja kirjan nimi on Testamentti. Anita on väsynyt kirjoittamiseen ja myös elämäänsä ja hänen yksi toive, on että joku olisi hänen vierellään kun hän kuolee. Hän ei halua kuitenkaan normaalia kuolemaa, vaan hänen toiveissa on että joku tappaisi hänet ja olisi vierellä loppuun asti. Kukaan ei ole uskoakseen Anitan toivetta, vaan kun Anita sen syntymäpäiväjuhlillaan hiema kännitilassa esittää, luulevat monet sen olevan vain kännisen puhetta. Kukaan ei tunnut ymmärtävän Anitan elämän ja luovuuden tuska, ja Anita saakin taistella haamuja vastaan lähes yksin. Vaikka Anitan puoliso Sakke huomaa Anitan tuskan, olettaa hänkin olevan sen vain kirjojen välillä olevaa tyhjää tilaa kun paperi on tyhjä ja pää takoo tyhjyyttä ja jotain on saatava aikaiseksi, kustantaja painaa päälle, mutta tällä kertaa ei ole kyse siitä.

Anna-Leena Härkönen on osannut kirjoittaa jälleen "mukavan" kirjan, jonka parissa viihtyy, vaikka aihe on rankka, ja laittaa varmaan monen miettimään Anitan ajatuksia. Tarjoaa Härkönen myös pimeyteen valoa, jota myös kuitenkin löytyy myös päähenkilön elämästä kun sitä vain osaa etsiä.