Siirry pääsisältöön

Markku Ropponen - Kuhala ja haudan pitkä varjo


Markku Ropponen
Kuhala ja haudan pitkä varjo
Tammi, 2017



"Vastavihitty Kuhala on kuin uusi mies, hän rakastaa vain rauhaa ja ihanaa Anastasiaa, mutta menneet eivät unohdu ja hän tajuaa olevansa tappolistalla. Romantiikka on vallannut Otto Kuhalan, hän pohtii salaa eläköitymistäkin. Mutta edes kalareissu Hippu-koiran kanssa ei suju leppoisasti. Ensin tarttuu uistimeen järvihirviö ja kun siitä selvitään, Kuhala tuijottaa taas kerran pistoolin piippuun. Kuhalan kiireet vain pahenevat, kun julki tulee vanhan suohaudan salaisuus. Häntä uhataan nyt henkilökohtaisemmin kuin koskaan, eikä tämä totisesti ole asia, josta kertoa vaimokullalle heti avioliiton ensi metreillä."

Kuhala ja haudan pitkä varjo on Ropposen kuudestoista Kuhala kirja. Ropponen on jyväskyläläinen kirjailija joka teki edellisellä romaanilla Kuhala ja isku Helsingissä onnistuneen pakomatkan Jyväskylästä, mutta ikäväkseni totean että Kuhala onnistui tekemään onnistuneen mahalaskun takaisin Jyväskylään. Kuhala meni naimisiin ja hänestä tuli romantiikan vallannut mies, mutta mikä jäi kirjasta päälimmäiseksi tarinan ohella, tai oikeastaan se meni ohi tarinan oli Hippu-koira. Itseäni lukijana alkoi ärsyttämään se miten Ropponen monella sivulla kertoi, että Hippu teki sitä, Hippu teki tätä. Vaikka Ropponen on taitava tarinan kertoja ja osaa lykätä tarinassaan toimintaa ja huumoria sopivassa suhteessa niin tämän kirjan kohdalla Hippu-koira veti sen pidemmän korren ja se oli huono asia. Ropposen pitäisi nyt nopeasti päästä eroon Hippu-koiran pitkästä varjosta ja unohtaa koko koira. Vaikka koira tuo Kuhalan karskiin olemukseen pehmeyttä ja lutuisuutta niin se vie myös uskottavuutta.

Ropponen on pitkään kirjoittanut sankaristaan Kuhalasta, ja suurin osa on ollut laadukkaita ja nautittavia kirjoja, mutta olisiko aika palata rikosromaaneihin joissa sankarina ei olisi Kuhala vaan joku muu, uusi hahmo tai edes tehdä yhden kirjan pituisen syrjähypyn pois Kuhalasta ja kirjoittaa yhden itsenäisen rikosromaanin ilman jatko-osia. Ja Hippu-koiralle ehdottomasti oma kirjasarjansa. En inhoa Hippua, mutta tässä kirjassa oli sitä liikaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kati Routa - Vihanpitäjät

Kati Routa Vihanpitäjät Crime Time, 2018

Kirjailija Kati Routa saattaa olla outo nimi kirjallisuuspiireissä, ainakin vielä. Mutta kun tämän kirjailijanimen takaa paljastuukin kirjailija Katariina Romppainen alkaa jo monen hälytyskellot soimaan ja osaavuus paljastua. Romppainen on tunnettu erityisesti nuorille suunnatuista kirjoista, joista hän on saanut kolmasti Arvid Lydecken -palkintoehdokkuuden, tämän lisäksi Romppainen on palkittu kahdesti Tampereen kaupungin kirjallisuupalkinnolla.
Nyt, 2018, Romppainen muuntautuu ja ottaa nimekseen Kati Routa. Hän kirjoittaa ensimmäisen dekkarin ja tekeekin sen vakuuttavasti tuoden dekkarigenreen sekaan hieman henkimaailman juttuja. Tarina alkaa kun neljätoista vuotias poika, Joel Ketovuori, katoaa ja poliisit aavistelevat vain pojan karanneen mutta onneksi yksi poliisiharjoitelijoista, Rosi Tikkuri, haistaa tapauksessa paljon muuta kuin pelkän katoamisen. Tikkuri tekee kuitenkin virheen ja hänen mukavasti alkanut ura poliisilaitoksessa on lopp…

Ilkka Auer - Domowik

Ilkka Auer Domowik Haamu kustannus, 2018

Kun loppuvuodesta taas pähkäilen mikä olikaan vuoden 2018 parhain kirja on ehdottomasti Ilkka Auerin uutuus Domowik taistelemassa tästä tittelistä. 2018 on tarjonnut kirjojen suurkuluttajalle paljon nautintoja draaman, romantiikan, jännityksen, scifin ja fantasian muodoissa. Tätä kaikkea on myös Domowik, se on lumoava tarina, se on satu, se on jännittävä mysteeri.
Kirjan päähenkilö on nuori tyttö Wilhelmiina, joka yhdessä vanhempiensa kanssa saa perinnäksi Raaseporin linnan lähettyvillä sijaitsevan "pelottavan" kartanon, Hästebäckin kartanon. Se ei ole tuikitavallinen kartano, vaan se kätkee sisäänsä mysteerejä jotka lankeaa Wilhelmiinan selvitettäväksi, aivan kuten testamentissa määriteltiin. Isosedän jättämät vihjeet johdattavat nuoren tytön nopeasti kohtaamaan kartanon todelliset asukkaat ja vähitellen koko suuri mysteeri ratkeaa. Wilhelmiinan tukena on Domowik joka on ystävällinen kotihenki, jonka avuliaisuudella myös ylimääräise…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…