Siirry pääsisältöön

Russell Edwards & Jari Louhelainen - Viiltäjä Jack, kuinka paljastimme murhaajan


Russell Edwards & Jari Louhelainen
Viiltäjä Jack, kuinka paljastimme murhaajan
Gummerus, 2015

Lontoon savuisten katujen murhamysteereistä Viiltäjä-Jackin tapaus on eittämättä suurin. Joku murhasi Whitechapelissa naisia, eikä murhaaja koskaan paljastunut. 

Tässä kirjassa Russell Edwards väittää tapauksen selvinneen. Edwards, intohimoinen Jack the Ripper -harrastaja hankkii huutokaupalla todistusaineistoa ja pyytää DNA-tutkija Jari Louhelaisen avukseen. Kirja on matka paitsi Viiltäjä-Jack-tapauksen selvitystyöhön myös kuvaus nykyaikaisesta rikostutkimuksesta.

Teos aiheutti julkaistuksi tultuaan ristiriitaisia tunteita Britanniassa: Viiltäjä-Jack on viihdeteollisuutta, eivätkä kaikki pitäneet ajatuksesta, että murhaajan henkilöllisyys olisi selvitetty. Suomeksi julkaistavassa kirjassa Jari Louhelainen kertoo kokemuksistaan alkuteoksen julkaisun jälkeen ja päivittää tapauksen tiedot.

Kirja on niin hyvä, että ei tarvitse lukea muita Viiltäjä Jackistä kertovia kirjoja kuin tämän saadakseen selville kuka oli Viiltäjä Jack, keitä olivat Jackin uhrit ja millaisia tarinoita kaikesta näistä kerrotaan.

Kirjassa kerrotaan erittäin laajasti kaikkien Viiltäjä Jackin viiden "virallisten" uhrien tarinat. Tarinan päähenkilö on kuitenkin suomalainen tiedemies Jari Louhelainen jonka kärsivällinen tutkimus toisen päähenkilön Russell Edwarsin ostamasta saalista tuottaa lopulta sen monia vuosia askarruttaneen kysymyksen, kuka oli Viiltäjä Jack. Vaikka nimi on ollut poliiseilla tiedossa jo kauan, sitä ei ole pystytty varmentamaan ennenkuin nyt, kun tekniikat ovat parantuneet, mutta kun on kulunut 126 vuotta murhista tulee yksi suomalainen mies tekemään ehkä yhden maailmaa eniten kiinnostavimman tutkimustuloksen, hän paljastaa vihdoin kuka oli pelätty Viiltäjä Jack.

Vaikka saattaisi olettaa, että kirja on täynnä tieteellistä tutkimustulosta, sitä siellä ei ole juurikaan, toki pakolliset termit käydään läpi mutta nekin on selitetty niin että jokainen lukija ei jää miettimään mitä mikin tarkoitti.

Kirjan alussa käy hyvin selväksi kuinka tarkkaan varjeltua tutkimus on ollut ja mitä kaikkea se on vaatinut niin Louhelaiselta kuin saalin omistajalta Edwarsilta. Edes saalin hankkiminen ollut niin yksin kertaista, vaan pelkästään se tuotti ostajalle paljon mietittävää ja kyräilyä muiden kiinnostuneiden puoleen. Häntä jopa kehotettiin olla ostamatta saalia, ja antaa asiaa olla. Edwards onnistuu saamaan tiedemiehen suosittelujen kautta tutkimukselle, joka hänkin ensin esittää summan jolla tutkimus onnistuisi mutta sitten kuin taivaanlahjana hän saa samaiselta, suomalaiselta, tutkijalta tiedon, että hän tekisi tutkimuksen omalla ajalla, ja mikä parasta veloituksetta koska myös tutkijaa oli alkanut kiinnostamaan tämä arvoitus.

Kuten alussa kerroin, sinun ei tarvitse enää etsiä paljoa tietoa Viiltäjä Jackistä, vaan se kaikki oleellinen löytyy nyt yksien kansien välistä ja mikä parasta kirjoitetuna sellaiseen muotoon, että sitä on mukava lukea vaikka teksti on kuten arvata saattaa, kun puhutaan Viiltäjä Jackistä ja hänen teoistaan, paikoin karmaisevaa.


Kommentit

  1. Olen aivan samaa mieltä, tuntuu että tämän luettuaan ei tarvitse lukea muita Viiltäjä-Jackista kirjoitettuja kirjoja (vaikka toisaalta kirja herätti kiinnostuksen aiheeseen). Kattava, tarpeeksi yksinkertaisesti selitetyt tutkimukset (dna-osiot tieteellisemmin kirjoitettuna olisi takuulla puuduttanut tällaisen maallikkolukijan) ja vetävä kerronta, tykkäsin! Toivottavasati Louhelainen saa tehtyä tutkimuksensa loppuun ja saa julkaistua aiheesta tieteellisen artikkelin (kuten epilogissaan suunnitteli), jotta tutkiuksesta tulisi virallisempi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

G.T. Karber - Murha!

  G.T. Karber Murha! 100 mysteeriä nojatuolietsiville Gummerus, 2024 G.T. Karberin Murha! on täydellinen valinta kaikille mysteerien ja älypelien ystäville. Kirja yhdistää murhamysteerien kiehtovan maailman ja loogiset pulmat, jotka haastavat lukijan terävimmän päättelykyvyn. Karber on rakentanut kirjan huolella, tarjoten 100 erilaista arvoitusta, jotka vaihtelevat vaikeustasoltaan ja tempaavat lukijan mukaansa ratkomaan rikoksia. Yksi kirjan vahvuuksista on sen interaktiivisuus. Pulmat on suunniteltu siten, että ne todella vaativat lukijalta luovaa ajattelua ja tarkkaa logiikkaa, mutta ne eivät koskaan tunnu mahdottomilta (Tai näi voi olettaa). Karber onnistuu ylläpitämään tasapainon haastavuuden ja palkitsevuuden välillä, mikä tekee arvoitusten ratkaisemisesta erityisen tyydyttävää. Jokainen mysteeri on omalaatuinen, ja monet tapaukset tuovat mukanaan hauskoja oivalluksia ja yllättäviä käänteitä. Kirjan rakenne tukee hyvin lukijan matkaa: arvoitukset kehittyvät vähitellen vaike...

Kimmo Svinhufvud - Viheliäinen luovuus!

  Kimmo Svinhufvud Viheliäinen luovuus! Arthouse, 2026 Kirjoittamisesta on kirjoitettu paljon. On oppaita juonesta, henkilöhahmoista, kirjoitusrutiineista, inspiraatiosta ja tietenkin siitä kaikkien kirjoittajien tuntemasta möröstä, kirjoitusblokista. Siksi uuden kirjoittamisoppaan kohdalla ensimmäinen kysymys on väistämättä: mitä uutta tästä aiheesta enää voi sanoa? Kimmo Svinhufvudin Viheliäinen luovuus! onnistuu löytämään oman näkökulmansa. Se ei yritä vakuuttaa lukijaa siitä, että kirjoittaminen muuttuisi muutamalla niksillä helpoksi. Päinvastoin kirjan lähtökohdassa on jotakin paljon kiinnostavampaa: kirjoittamiseen kuuluu ristiriitaisuutta, epävarmuutta ja keskenään kamppailevia voimia. Niitä ei välttämättä tarvitsekaan poistaa. Svinhufvud lähestyy kirjoittamista erilaisten jännitteiden kautta. Kirjan taustalla vaikuttaa muun muassa ajatus niin sanotusta viheliäisestä ongelmasta: ongelmasta, johon ei ole olemassa yhtä lopullista ja kaikkialla toimivaa ratkaisua. Kirjoittamin...

Reijo Mäki - Maitolasimies

  Reijo Mäki Maitolasimies Otava, 2024 Maitolasimies on Reijo Mäen 35. Jussi Vares dekkari. Ensimmäinen, Moukanpeli, ilmestyi vuonna 1986, eli kohta juhlitaan jo Vares sarjan pyöreitä vuosia. Viime aikojen Jussi Vares dekkarit ovat olleet hyvin ennalta arvattavia lähinnä huonolla huumorilla höystettyjä tekeleitä. Onhan kirjoittajalla tietenkin oma huumorinsa, jota hän viljelee kirjasta kirjaan. Yksi häiritsevä asia tässä dekkarissa oli mm. se, että hän taivutti Pekko etunimen Pekkon. Oliko se tarkoituksellista vai ei, mutta oletin tämän olevan vain yksi virheellinen taivutus, mutta tätä samaa muotoa käytettiin jatkuvasti. Reijo Mäen uusimmat dekkarit ovat jo nimetty myös huumorimielessä kuten tämä Maitolasimies, tai esim aikaisempina vuosina ilmestyneet Köyhä Ritari, Soopeli, Hot Dog tai Kakolan kalpea. Toinen tunnistettava asia näissä on hyvin huumoripitoiset hahmojen nimet ja useimmiten näitä löytyy naishahmoilta joiden kanssa Jussi Vareksella tuntuu olevan aina vipinää ja ylläty...