Johan Theorin
Aarnivalkeat
Tammi, 2015
Johan Theorinin Öölanti-sarjan päätösosa, Aarnivalkeat, on takakansiteksin perusteella mielenkiintonen kirja: Poika ja aavelaiva. Ruumisarkusta kuuluvat koputukset. Kun aarnivalkeat syttyvät, kesä paratiisisaaressa on ohi.
Kirja tarjoaa rikosta, jännitystä, mystiikkaa, vanhoja kansanperinteitä ja historiaa mutta onko siinä liikaa kaikkea, voiko niistä saada aikaan hyvän jännityskirjan, sellaisen jonka on tottunut saamaan aikaan kirjailija nimeltään Johan Theorin. Ehkäpä on hyvä, että Öölanti-sarja päättyy tähän kirjaan, tai se olisi voinut päättyä paljon juhlallisemminkin. Kirja ei sinänsä ole mikään huono, mutta jos verrataan sitä Öölanti-sarjan muihin teoksiin niin se on kaukana niistä, niistä tunnelmista joita niissä kuvattiin. Hämärän hetki aloitti 2008 loistavan kirjasarjan, mutta täytyy myöntää että kirja kirjalta ne huononivat, uutta nostetta Theorin sai kuitenkin Sankta Psykon kasveteilla (2013) ja teki sen jälkeen tämän sarjan päätösosan.
Itse toivon kovasti jatkoa Sankta Psykon kasvateille, siinä olisi ainesta pidemmällekin kirjasarjalle johon Theorin voi luoda kaikenlaisia mystisiä käänteitä.
Johan Theorin tarjoaa aarnilaivoissa kuitenkin verrattain kelvollista juonittelua, mutta iskikö väsymys kirjailijaa vai miksi tämä ei oikein innostanut loppuun asti. Kirjassa oli hyvä, mielenkiintoinen alku mutta sitten tapahtui jotain, kävikö kirjailijalle niin kuin aika usein kirjailijalle käy idea ei vain jaksa kantaa mutta jotain on saatava aikaiseksi ja nimi Theorin kyllä myy ja hänelle sallitaan yksi virhetikki kirjailijan uralla.
Jään odottamaan seuraavaa Theorin teosta, ja toivon että Sankta Psyko saa jatkoa.
Kommentit
Lähetä kommentti