Timo Kalevi Forss
Joutsenlaulu
2026, Like
Jussi Hakulisen nimi yhdistetään lähes väistämättä vain Yö-yhtyeeseen, vaikka hänen musiikki ulottuu huomattavasti yhtä yhtyettä laajemmalle. Hakulinen oli lahjakas säveltäjä, sanoittaja ja muusikko, mutta samalla ristiriitainen persoona, jonka elämässä taiteellinen tinkimättömyys ja henkilökohtaiset vaikeudet kulkivat usein rinnakkain.
Timo Kalevi Forssin kirjoittama Joutsenlaulu – Jussi Hakulisen elämäkerta kertoo miehestä, jonka laulut ovat koskettaneet suomalaisia vuosikymmenien ajan. Teos ei kuitenkaan keskity pelkästään musiikillisiin saavutuksiin, vaan pyrkii avaamaan myös niiden takana vaikuttaneen ihmisen ajatuksia, ihmissuhteita ja elämänvalintoja.
Kirjan keskeisenä osana on luonnollisesti Yö-yhtyeen synty ja nousu suomalaisen rockmusiikin huipulle. Nuoren Hakulisen poikkeuksellinen lahjakkuus tulee esiin jo uran alkuvaiheissa. Samalla käy selväksi, ettei menestys merkinnyt hänelle yksiselitteisesti onnea tai tasapainoa.
Erityisen kiinnostava on Hakulisen ja Olli Lindholmin välinen suhde. Kaksi voimakasta persoonaa kykeni luomaan yhdessä jotakin ainutlaatuista, mutta yhteinen sävel ei löytynyt läheskään kaikissa asioissa. Yhteistyössä oli paljon välirikkoja ja sovintoja ja niistä on paljon kirjoitettu ja se on myös asia joka varmaan monelle tulee mieleen tästä kaksikosta.
Elämäkerrassa Hakulista ei kuvata pelkästään menestyneenä lauluntekijänä tai traagisena taiteilijahahmona. Esille nousee myös toisenlainen Jussi Hakulinen: opettaja, työtoveri ja ihminen, jolla oli omat periaatteensa, huumorintajunsa ja vaikeutensa sopeutua ympäristöön.
Forssin kronologisesti etenevä kerronta antaa elämäntarinalle selkeät raamit. Eri ihmisten muistot ja näkökulmat täydentävät kuvaa Hakulisesta, mutta kaikkein henkilökohtaisimmalla tasolla päähenkilö jää edelleen osittain arvoitukseksi. Tämä on samalla elämäkerran kiinnostavimpia piirteitä ja sen hienoinen heikkous. Lukija saa tietoa siitä, mitä Hakulinen teki ja miten muut hänet kokivat, mutta aivan hänen sisimpäänsä asti ei aina päästä.
Myös musiikillisten yksityiskohtien runsas käsittely saattaa ajoittain hidastaa elämäntarinan etenemistä. Toisaalta juuri laulujen, levyjen ja niiden syntyvaiheiden tarkastelu tekee teoksesta erityisen kiinnostavan suomalaisen rockmusiikin historiasta kiinnostuneelle lukijalle.
Joutsenlaulu ei ole vaan kertomus menetetystä lahjakkuudesta. Se on kuvaus ihmisestä, jolle musiikki oli paljon enemmän kuin ammatti tai menestyksen väline. Se oli tapa käsitellä maailmaa, tunteita ja kokemuksia.
Tämä on kirja, jota ei olisi julkaistu Hakulisen ollessa elossa, ja mitä kaikkea tähän kirjaan olisikaan tullut lisää, jos tämä olisi julkaistu niin että Hakulinen olisi itse ollut kertomassa tarinoita. Tätä asiaa emme koskaan saa tietää. Ja mitä jos Olli Lindholm olisi ollut kertomassa oman osuutensa? Nämä on kysymyksiä, jotka olisi ollut mielenkiintoisa lukea vastausten kera.

Kommentit
Lähetä kommentti