Siirry pääsisältöön

Stephen King - Mitä enemmän verta

 


Stephen King

Mitä enemmän verta

Tammi, 2021


Stephen King on parhaimmillaan lyhyissä tarinoissa, minulle ne ovat alle 100 sivun tarinat joita tämä kirja sisältää kolme ja sitten on yksi yli 150 sivun novelli. 


Kirjan aloittaa Herra Harriganin puhelin niminen tarina, jota voidaan pitää hyvin klassisena kostotarinana haudan takaa. Tarinassa on pieni poika joka palkkautuu Harriganille yhdeksänvuotiaana tekemään pieniä kotitöitä, palkkioksi Craig saa vuosittain neljä kertaa kirjekuoren joka sisältää raaputusarvan. Ystävänpäivä, kiitospäivä, joulu ja syntymäpäivä on tällaiset juhlapäivät kun Harrigan päättää valkita avuliaan pojan joka myöhemmin tarinan edetessä kasvaa mutta Harriganin lahjat eivät. Kun Craig haluaa puolestaan palkita vanhan miehen kännykällä muuttuu myös Harriganin elämä kun hän huomaa kuinka hyödyllinen kapine tuo puhelin voikaan olla.


Toinen tarina, Chuckin elämä, liittyy myös tekniikkaan nimittäin aikaan kun Internet lopetti toiminnan. Tähän novelliin King on rakentanut hyvin nerokkaan ja yllätävän lähestymistavan, hän on jakanut tarinan kolmeen eri näytökseen ja sijoitellut ne hieman, sanotaan, oudosti mutta kun tarina on luettu tulet huomaamaan että tämä maailmanloppua enteilevä tarina on nerokas. Ja ei ole mikään ihme, että jossain oli maininta että juuri tämä Chuckin elämä -niminen novelli tulee nousemaan hyvin korkealle kun listataan Stephen Kingin kaikki novellit joita lienee ainakin parisen sataa.

Kolmas tarina, Mitä enemmän verta, kokoelman nimikkonovelli, ja joka olisi hyvin voitu julkaista jopa omana itsenäisenä pienoisromaanina. Yksi syy tähän on tarinan päähenkilö, joka on tuttu Mersumies -trilogiasta, nimittäin Holly Gibnes. Teemalaan kuljetaa jälleen erilaisten medioiden parissa, tällä kertaa televisiomaailmassa. Mutta olisin jättänyt tämän pois tästä kokoelmasta ja julkaissut tämän itsenäisenä kirjana ja laittanut tämän tilalle jonkun 'lyhyemmän' novellin kuin tuplasti muita pidemmän. Tekstin pituudestakin voidaan päätellä, että tämä on Kingin lempilapsia joten miksei omana tarinana?


Kirjan päättää novelli nimeltään Rotta. Tarinan päähenkilö on opettaja Drew. Hänellä on unelma kirjoittaa kokopitkä romaani mutta tähän saakka hänen rahkeet ovat riittäneet vain lyhyisiin novelleihin. Hän vetäytyy syrjäiselle mökille kirjoittamaan ja koska paine on kova ja terveyskään ei ole enää mikään nuorenmiehen hän pääty klassiseen sielun myymiseen paholaiselle -kauppaan. Ja koska kaupassa on aina myös se negatiivinen puoli menettää Drew vanhan menttorinsa, joka on iältään on vanha joten menetystä Drew ei pidä kovin suurena, se on lähinnä menetys joka oli pakko kokea, mutta viekö tämä 'Rotta' vielä jotain muutakin?


Kokonaisuutena Kingin kirja on hyvä kokonaisuus, sisältäen mainioita novelleja joista ei ihan se Kingin kauhu paista läpi, mutta kauhu on parasta kun se ei suoraan tule esiin vaan se hiipii vähitellen mieleesi ehkä sitten kun muistelet näitä novelleja. Ja ehdottomasti Mitä enemmän verta -novelli omaksi teokseksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

G.T. Karber - Murha!

  G.T. Karber Murha! 100 mysteeriä nojatuolietsiville Gummerus, 2024 G.T. Karberin Murha! on täydellinen valinta kaikille mysteerien ja älypelien ystäville. Kirja yhdistää murhamysteerien kiehtovan maailman ja loogiset pulmat, jotka haastavat lukijan terävimmän päättelykyvyn. Karber on rakentanut kirjan huolella, tarjoten 100 erilaista arvoitusta, jotka vaihtelevat vaikeustasoltaan ja tempaavat lukijan mukaansa ratkomaan rikoksia. Yksi kirjan vahvuuksista on sen interaktiivisuus. Pulmat on suunniteltu siten, että ne todella vaativat lukijalta luovaa ajattelua ja tarkkaa logiikkaa, mutta ne eivät koskaan tunnu mahdottomilta (Tai näi voi olettaa). Karber onnistuu ylläpitämään tasapainon haastavuuden ja palkitsevuuden välillä, mikä tekee arvoitusten ratkaisemisesta erityisen tyydyttävää. Jokainen mysteeri on omalaatuinen, ja monet tapaukset tuovat mukanaan hauskoja oivalluksia ja yllättäviä käänteitä. Kirjan rakenne tukee hyvin lukijan matkaa: arvoitukset kehittyvät vähitellen vaike...

Kimmo Svinhufvud - Viheliäinen luovuus!

  Kimmo Svinhufvud Viheliäinen luovuus! Arthouse, 2026 Kirjoittamisesta on kirjoitettu paljon. On oppaita juonesta, henkilöhahmoista, kirjoitusrutiineista, inspiraatiosta ja tietenkin siitä kaikkien kirjoittajien tuntemasta möröstä, kirjoitusblokista. Siksi uuden kirjoittamisoppaan kohdalla ensimmäinen kysymys on väistämättä: mitä uutta tästä aiheesta enää voi sanoa? Kimmo Svinhufvudin Viheliäinen luovuus! onnistuu löytämään oman näkökulmansa. Se ei yritä vakuuttaa lukijaa siitä, että kirjoittaminen muuttuisi muutamalla niksillä helpoksi. Päinvastoin kirjan lähtökohdassa on jotakin paljon kiinnostavampaa: kirjoittamiseen kuuluu ristiriitaisuutta, epävarmuutta ja keskenään kamppailevia voimia. Niitä ei välttämättä tarvitsekaan poistaa. Svinhufvud lähestyy kirjoittamista erilaisten jännitteiden kautta. Kirjan taustalla vaikuttaa muun muassa ajatus niin sanotusta viheliäisestä ongelmasta: ongelmasta, johon ei ole olemassa yhtä lopullista ja kaikkialla toimivaa ratkaisua. Kirjoittamin...

Reijo Mäki - Maitolasimies

  Reijo Mäki Maitolasimies Otava, 2024 Maitolasimies on Reijo Mäen 35. Jussi Vares dekkari. Ensimmäinen, Moukanpeli, ilmestyi vuonna 1986, eli kohta juhlitaan jo Vares sarjan pyöreitä vuosia. Viime aikojen Jussi Vares dekkarit ovat olleet hyvin ennalta arvattavia lähinnä huonolla huumorilla höystettyjä tekeleitä. Onhan kirjoittajalla tietenkin oma huumorinsa, jota hän viljelee kirjasta kirjaan. Yksi häiritsevä asia tässä dekkarissa oli mm. se, että hän taivutti Pekko etunimen Pekkon. Oliko se tarkoituksellista vai ei, mutta oletin tämän olevan vain yksi virheellinen taivutus, mutta tätä samaa muotoa käytettiin jatkuvasti. Reijo Mäen uusimmat dekkarit ovat jo nimetty myös huumorimielessä kuten tämä Maitolasimies, tai esim aikaisempina vuosina ilmestyneet Köyhä Ritari, Soopeli, Hot Dog tai Kakolan kalpea. Toinen tunnistettava asia näissä on hyvin huumoripitoiset hahmojen nimet ja useimmiten näitä löytyy naishahmoilta joiden kanssa Jussi Vareksella tuntuu olevan aina vipinää ja ylläty...