Tuomas Kyrö
En juhli, Mielensäpahoittaja
WSOY, 2020
Ensimmäisestä Mielensäpahoittaja kirjasta on kulunut kymmenen vuotta. Kymmeneen vuoteen mahtuu lukuisia kirjoja, TV-sarja ja elokuvia. Mikä tässä Mielensäpahoittajassa sitten jaksaa kiinnostaa lukijoita sen verran, että tästä on noussut ilmiö jota jostain syystä odottaa lisää. Yksi syy on varmaan se, että tämä hahmo saattaa pahoittaa mielensä ihan mistä tahansa ja hän on aina ollut normaalin suomalaisen ihmisen ääni ja järki, aivan kuten Hannu Karpo oli muinoin televisiossa heikomman puolella.
Juhlavuosi on meneillään ja Mielensäpahoittaja antaa omat viisaat vastauksesnsa kansalaisten mielensäpahoituksiin. Oikeastaan Mielensäpahoittaja palaa alkuvuosien juurilleen tarinoissaan. Lukijana kaipaan kuitenkin jatkoa tarinalle, joka on jäänyt kesken, ehkä se on tulossa seuraavana. Mielensäpahoittaja teeman alla voidaan julkaista lähes mitä vain kuten on ollut hiihtokirjaa, kokkikirjaa ja nikkarointikirjaa. Mitä kuuluukaan Mielensäpahoittajan perheelle ja lähisukulaisille?
Tuomas Kyrö jatkaa varmalla tyylillään kertomalla Mielensäpahoittajan aivotuksia.
Kyllä minä niin mieleni pahoitan ellen saa kohta uutta kirjaa käteeni.
Kommentit
Lähetä kommentti