Markus Hyötyläinen
Mielenvikaisen muistelmat (osat 1-3)
mielenvikainen, 2020
Pidin Juha Vuorista hyvin mielenvikaisena kirjailijana, kun tutustuin hänen teoksiin ensimmäisen kerran mutta nyt voin myöntää, että nimensä mukaisesti Mielenvikaisen muistelmat kirjoittanut Markus Hyötyläinen on ehdottomasti Suomen "mielenvikaisin" kirjailija, ja sanon tämän ihan positiivisella mielellä. Pelkästään kun lukee tämän trilogian, jota myös nimellä kolmiolääke kutsutaan, takakansi esittelyt teoksesta törmää seuraaviin mainos sanoihin ja lauseisiin: Seksiä ja väkivaltaa, rakkautta, suojaamatonta seksiä, runsaasti päihteitä, perkelettä ja ysäriseksiä. Samoin kerrotaan mitä kirjat eivät tule sisältämään mm: Selviä päiviä, moraalia, jarruja ja ehkäisyä.
Kirjailija Hyötyläinen on kirjoittanut hyvin onnistuneesti kuvaukset kirjasta mitä siellä on ja mitä ei. Mihin kategoriaan nämä kirjat voisi luokitella? hmm...en osaa sanoa. Ainakin näiden avulla kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen, eli nämä ovat hyvää tekeviä kirjoja. Mitä muuta nämä ovat? Ainakin nämä ovat osittain hauskoja, ne myös kuvaavat ahdistuneen ihmisen elämää ja mitä riippuvuus voi aiheuttaa esim. harhaisuutta, pahoja unia, harhaisuutta, ahdistuneisuutta, harhaisuutta ja enemmän ahdistusta.
Hyötyläinen on korjannut sen raon, joka suomalaiseen kirjallisuuteen on jäänyt tuomalla julki omia ajatuksiaan ja tyyliään luoda kirjallisuutta sitä janoaville lukijoille. Ei näistä teoksista varmaan mitään maailman menestyksiä tule mutta Suomen laajuisella alueella mielenkiintoa herättäviä kylläkin. Tuleeko näistä joskus kirjamessujen päälavalle pääsevää kirjallisuutta? Ei ehkä, mutta näitä voi hyvin myydä messujen käytävillä salaa repusta tai tiskinalta niin ettei korkeakulttuurista kirjallisuutta etsivät, itseään muita parempina pitävät ihmiset vain joudu pahoittamaan mieltään kohdatessaan jotain näin mielenvikaista.
Nostan päästäni, näkymättömän, hatun kirjailijan suuntaan ja jossain vaiheessa hän on kuin Juha Vuorinen, kirjailija joka luo omaa uraansa mutta ei välttämättä saa sitä haluttua julkista kunnianosoitusta vaan se kunnioitus on piilossa ja vain kirjailija itse voi nautti siitä muilta piilossa koska hän tietää kuinka hyvä hän oikeastaan on. Hyötyläinen on suomalaisen nykykirjallisuuden hiomaton timantti ja mitä tapahtuukaan kun hän saa timanttinsa hiottua sileäksi, kaiken sen rösön pois mutta tarviiko hänen edes tehdä sitä?
Mielenvikaista kirjasyksyä!
Kommentit
Lähetä kommentti