Ilkka Auer - Kymnaasi

Ilkka Auer

Kymnaasi

Haamu kustannus, 2019

Agnes Af Forsellesin Kymnaasi orvoilla ja hyljeksityille tytöille on kokonaisuudessaan Ilkka Auerin uuden kirjan nimi. Kirjan nimi on upea, ehkä yksi hienoimmistä mitä kirjamaailmassa on koskaan milleen kirjalle annettu. Kirjan mahtavuus ei yksinomaan jää kirjan nimeen, vaan sen kansitaide, kuin myös sisältö on loistavaa. Ja mikä tekee tästä vielä loistavampaa on ne kaikki yhden miehen käsialasta, nimittäin kirjailija Ilkka Auerin. Ilkka Auer on siitä erikoinen kirjailija, että hän luo kirjalleen kuvitusta, joka ei kuitenkaan kirjoissa näy, muutakuin juuri kansissa. Olen tästä Kymnaasistakin nähnyt mm. facebookissa mitä mahtavampia tapahtumapaikka kuvia, ja olisikin aika hienoa nähdä Ilkka Auerin Kymnaasi hienona kuvitettuna laitoksena, kovissa kansissa, kohokuvioituna juhlapainokoksena :) 

Kymnaasi on kertomus Sofiasta, joka joutuu sisäoppilaitokseen. Ei ihan mihin tahansa vaan hyvin erikoiseen paikkaan, jossa Sofia hyvin pian huomaa että hän ei ole sielläkään turvassa. Sofian on selviydyttävä nurkan takana kuikuilevasta pahuudesta, pidettävä itsensä hengissä, mutta myös toverinsa jotka ovat samassa laitoksessa. 

Auer on luonut paikan, joka on pelottava se on kuitenkin luomoava, aivan kuten oli vuosi sitten ilmestynyt Domowik, jossa oltiin keskellä joulua ja nautittiin miten taitavasti fantasiatarinaa voi viedä ihmisten mieleen. Tunnustan, että en ole lukenut yhtään Harry Potteria, mutta mitä olen kullut niistä voisin sanoa, että Auer on tuonut jotenkin harrypottermaisuuden ja sen luoman taikafantasian ripauksen verran lähemmäksi lukijaa. 

Auerin kirjoissa, niin tässä kuin Domowikissä on huonopuoli, se on se että se loppuu joskus liiankin nopeasti. Tämän kirjan parissa meni aika nopeasti, ei siksi että se olisi ollut tylsä vaan se vauhti millä Auer luo tarinaa lukijalle, tuo eteen uusia hahmoja, heidän tarinaansa saa lukijan villiintymään ja ahmimaan mystisiä sivuja sivun perään ja kun kirja on loppu se pitää laskea käsistään ja ehkä henkäistä kerran hyvin pitkään.

Kun Auer seuraavan kerran kirjoittaa jotain tällaista ja sen saan käteeni, lupaan että hyppään tarinaan ja olen yksi hahmo siellä. Se on ehkä paras tapa kunnioittaa kirjailijaa, joka omassa maailmassaan istuessaan tukevasti tuolissa ja kirjoittaessaan fantasiaa on tämän tarinan halunnut meidän lukea.

Iso kiitos Ilkka ja iso kiitos Haamu!