Antti Saarnio - Aavepoika Aapeli & Muinainen Metusalem

Antti Saarnio

Aavepoika Aapeli & Muinainen Metusalem

Haamu Kustannus, 2018

Aavepoika Aapeli on vihdoin saanut oman linnan, linnaa kutsuttiin ennen Mörkölinnaksi mutta sai Aapelin urheuden vuoksi uuden nimen, se nimettiin tämän pienen savolaismurretta puhuvan aaveen mukaan. Aapeli ei kuitenkaan jostain syystä tunne olevansa linnankummitus, vaikka hänellä oli nyt oma linna ja se oli hänen suuri haaveensa.

Eräänä päivänä Aapeli päättää lähteä linnasta ja etsiä sitä mikä häneltä vielä puuttuu, hän tapaa matkallaan erilaisia vastaantulijoita saaden heiltä neuvoja. Aapelin lähtö huomataan myös linnasta ja he pelästyvät ku huomaavat Aapelin suunnistavan suoraan erään Metusalemin luokse ja uskovat, että siellä Aapeli saa kunnon läksytyksen ja palaa häntä koipien välissä takaisin.

Metusalem tarjoaakin Aapelille mahdollisuuden näyttää toteen sen, että olisiko Aapelista oikeasi linnankummitukseksi ja antaa hänelle lopulta mahdollisuuden juoda jotain joka joko tehoaa jos Aapeli onnistuu tehtävissään tai sitten tuhoaa Aapelin jos hän epäonnistuu.

Aavepoika Aapeli & Muinainen Metusalem on Antti Saarnion kirjoittama ja Cata Ahlbäckin aavemaisen hienosti kuvittaman kirjasarjan toinen osa, joka jatkaa pienen kummituksen tarinaa. Jos et ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa, Mörkölinna, niin ei huolta. Tässä kirjassa kerrataan hyvin lyhyesti mutta oleelliset asiat esiin tuoden se mitä sarjan ekassa osassa tapahtui.

Aavepoika Aapeli & Muinainen Metusalem on ensimmäistä osaa hieman jännittävämpi ja siinä on osattu kirjoittaa mahtavalla tekstinkäsittelyllä tarina joka lumoaa niin aikuisen kuin lapsenkin. Toivon sopii, että Aapeli tässä kirjassa löytää sen keinon joka ei tuhoa häntä, sillä silloin toivon mukaan saisimme varmasti lukea vielä lisää Aapelin seikkailuja. Mutta jos Metusalemin tekemä juoma ei ehdikkään Aapelin suuhun riittävän ajoissa, saattaa olla, että kirjasarja ei jatku. Mutta jokatapauksessa kirjailija on luonut kirjasarjan kahteen ensimmäiseen osaan mahtavan hahmokokoelman, että yksistään niistä jokaisesta voi kirjoitaa omat tarinansa.

Jätän kirjan loppuratkaisun näin auki, jokainen lukekoot miten tarina päättyy ja vaikka se päättyisi miten, näitä on ilo lukea.