Siirry pääsisältöön

Tuulia Matilainen - Kunnes kuulen niiden tulevan


Tuulia Matilainen
Kunnes kuulen niiden tulevan
Hexen Press, 2017

Sain käteeni uuden pienkustantamon tuotoksen, kirjailija Tuulia Matilaisen mystisen kertomuksen Kunnes kuulen niiden tulevan

Koska nyky hetkessäkään ei voi olla varma mitä maailmalla yön aikana tapahtuu ja koska koko maailma saattaa rojahtaa ja hajota käsiin, se on oikeastan kiinni vain muutamista hulluista ihmisistä joita luoja on tänne antanut kasvaa. Kirjailija Matilaisen kirjassa maailma on hajonnut ja uusi maailma on koittanut elämää. Voiko ihminen enää luottaa tulevaan, uuden maailman tarjoamiin mahdollisuuksiin vaikka se pelottaakin ihmistä.

Onko tämä Matilaisen kirja fantasiaa, katastrofia, jännitystä vai mitä se on, ennenkaikkea se on dystopiaa. Kirja tarjoaa mennyttä suomalaista taikauskoa, vanhaa perinnettä, vanhaa, todella vanhaa uskomusta, oikeastaan kulttuuriperintöä lukijalle.

Lukijana tuli mieleen Kalevala. Matilainen on onnistunut luomaan jotenkin kalevalamaisen hengen tarinaansa, kuitenkaan plagioimalla mitenkään Kalevalan tunnelmaa, mutta hänen käyttämä paikoin hyvin erikoinenkin kieli ja lauserakenne tuo mieleen kaukaisen, kauan sitten puhutun kielen, murteen jota ei ehkä ole olemassa mutta saattaisi olla.

Tarinan kertoja, tietäjä joka on hyvin äreäluontoinen, ilkeäkin ihminen joka saa kunnioitusta itselleen vain omien taitojensa vuoksi, kertoo tämän sadun. Hänen luokseen saapuu neito jota hän on tietenkin omien taitojensa varjossa osannut odottaa. Ja mitäpä satu olisi ilman kaunista naista ja hänen perässään mylviviä miehiä, mutta miehet eivät osaa odottaa mikä piilee naisen kuoren alla. Tarinassa on myös nykyaika, jossa nykyajan Siiri kertoo omasta romahduksestaan, oman maailmansa, elämänsä, heikkenemisestä.

Tarina on raaka, jossa jokaisen elämä on jossain mielessä merkityksellinen mutta myös hyvin paljon merkityksetön raakile elämää. Matilainen on onnistunut luomaan hyvin mielenkiintoisen ja erilaisen kirjallisuuden, voisi sanoa jopa helmen, muodon. Voi olla että kirja vaatii toisen lukukerran jotta siitä saa kaiken sen irti mitä kirjailija on halunnut tuoda ilmi hänen, tässä, omituisessa maailmassaan. Itsessään jo kirjankansi saa tarttumaan kirjaan kiinni, se on hyvin mielenkiintoinen ja kuvastaa hyvin sitä todellisuutta jota tulet lukijana kohtaamaan kirjan sivuilla, eli suurt mystisyyttä ja sanojen leikkiä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marko Kilpi - Undertaker -Kuolemanenkeli

Marko Kilpi Undertaker - Kuolemanenkeli Crime Time, 2018

Marko Kilpi on tullut tunnetuksi TV:n leppoisana poliisina, mutta ennenkaikkea hän on tuttu raudankovana kirjailijana ja armottomana dekkaristina. Voin hyvin väittää, että Marko Kilpi on tällähetkellä yksi Suomen parhaimpia dekkarikirjailijoita. Hänen luoma Undertaker -sarjaa taasen voi pitää parhaimpana uutena kirjasarjana joka on aloitettu viime vuosina. Löyty tietenkin useita pitkänlinjan kirjailijoita, joiden jokaisessa dekkarissa päähenkilö on sama ja näin ollen muodostaa sarjan, esimerkiksi Mäen Vares, Jokisen Koskinen tai sitten Koskisen aloittama Murhan vuosi -sarja, jotka kaikki ovat laadukkaita sarjoja. Mutta jos puhutaan aivan tuoreista niin Marko Kilpi on onnistunut murtamaan erilaisuudellaan ja voisi jopa puhua että hieman kansainvälisillä otteilla kirjoitetun sarjan kanssa paikan dekkarikärkeen.
Kilven päähahmo Kivi on hautausurakoitsija, joka sinänsä on mielenkiintoinen uutuus dekkareissa. Ja hänen voiko jopa sano…

Seppo Jokinen - Lyödyn laki

Seppo Jokinen Lyödyn laki Crime Time, 2018


Lyödyn laki on jo 23. Seppo Jokisen dekkari. Maailmanlaajuisellakin mittakaavalla ajateltuna se on suuri määrä sarjaan, joka kertoo yhdestä ja samasta sankarista. Seppo Jokinen on myös palkittu kirjailija, joka on saanut neljä kertaa Tampereen kaupungin kirjalisuuspalkinnon, kerran Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon sekä toistaiseksi vain kerran Johtolanka palkinnon, vuonna 2002 vuoden parhaasta dekkarista.
Itsestäni tuli Seppo Jokisen dekkareiden fani luettuani 2001 vuonna ilmestyneen Hukan enkelit. Sen jälkeen vuosittain on ollut suuri odotus uudesta kirjasta. Jokinen kirjoittaa varmalla tyylillä jota kotimaisten dekkarien fani voi vain ihastella. Hän on luonut kirjoihinsa miljööt ja henkilöt jotka elävät kirja kirjalta omaa elämäänsä. He kasvavat ja heidän ympäristönsä muuttuu.
Lyödyn laki kuuluu Jokisen dekkareista TOP vitoseen. Sen hallitut juonen käänteet niin rikollisessa kuin päähenkilöiden yksityiselämässä luovat aidon…

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…