Marko Hautala (toim.) - Valkoiset varpaat

Marko Hautala (toim.)

Valkoiset varpaat - kauhutarinoita

Haamu Kustannus, 2015

Valkoiset varpaat on seitsemän kirjailijan kauhutarinoita sisältävä antologia, jonka on julkaissut vaasalainen Haamu Kustannus. Kirjan toimittajana on häärinyt kauhugenren ykkösnimi Suomessa, Marko Hautala jonka omasta tarinasta, Varpaat, julkaistiin myös sarjakuva-albumi. Yleensä kun aletaan kokoamaan tietyn genren tarinoita antologiaksi, valitaan siihen myös sen genren edustajia. Hautala on tehnyt kuitenkin ilahduttavan poikkeuksen tässä ja valinnut kirjoittajiksi nimiä, joita et voi sotkea kauhuun, kuten Virpi Hämeen-Anttila tai Essi Kummu. Poikkeuksen tähän kaavaan tekee Hautalan ohella ruotsalainen kirjailija Anders Fager, joka edustaa puhdasta kauhua.

Antologian helmiksi nousevat kirjan avaava Virpi Hämeen-Anttilan Suljettu osasto niminen tarina, joka on hyvinkin perinteinen kauhutarina, ja ehkäpä se juuri siksi on kirjan parhaimpia tarinoita. Lisäksi Marko Hautalan Varpaat ansaitsee kunniamaininnan. Uskallanko enää hehkuttaa kuinka tunkeilevaa kauhua Hautala kirjoittaa, joku saattaa luulla että minulle maksetaan tästä hehkuttamisesta joten jätän sen vain yhden sanan varaan, ja se on, WAU!

Essi Kummu kirjoittaa hyvin merkillisen tarinan, Vapaapäivä. Se on omaperäinen, tarina sijoittuu New Yorkiin, jossa kuolleet leijuvat kaupungin yllä. Se on täynnä yliluonnollisuutta, kuvailevia elementtejä ja jättää lukijalle hyvin tyhjän olon.

Anders Fagerin Kuolema saapuu Bodskäriin. Toimintaa täynnä oleva, räväkkä, myös jollain tapaa ajankohtainen tarina. Länsinaapurin miestä pitää ylistää siinä, että hän osaa pitää tunnelman yllä tarinassa ja viedä sen loppuun saakka

Kehdosta hautaan on Sami Hilvon tarina, jossa leikitellään ajatuksella jos unet olisivat kiellettyjä. Tarina on enemmän scifiä kuin kauhua, mutta jos olet elokuvien ystävä olet varmaan huomannut, että aika moni scifi leffa voidaan luokitella myös kauhuksi ja antologiaan sopii aina yksi muista hieman poikkeava tarina.

Satu Grönroosin Älä yötä pelkää on tarina yksinhuoltajamammasta joka hakeutuu kotiapulaiseksi erittäin omalaatuiselle, jopa omituiselle pariskunnalle. Siri ja Ape, eli tämä pariskunta tuntee outoa vetoa Marianan Toivo -poikaan. Miten lopulta tästä kaikesta Mariana tuleekaan selviämään?

Jaakko Yli-Juonikkaan tarina Komentaja Kalm. Kauhuun kuuluu yhtenä olomuotona yleensä sota, ja sen tuomat kauhut jotka palaavat kummittelemaan. Yli-Juonikas on taitava kirjoittaja, ja valitsenkin hänen tarinansa kolmen parhaan joukkoon. Hän luo tarinaan jännitettä alusta loppuun saakka, ja jättää lukijalle sen viimeisen namipalan aivan loppuun.

Kaiken kaikkiaan Valkoiset varpaat on loistelias antologia kauhugenressä, ja toivottavasti joku näistä lyhyistä tarinoista saataisiin kasvatettua romaaniksi. Itse jäisin odotamaan ainakin Virpi Hämeen-Anttilan novellia jopa romaanin mittaiseksi tarinaksi. Sen ei välttämättä tarvitse olla kauhua alusta loppuun vaan siitä saisi loistavan ja viihdyttävän tarinan, jopa historiallisen, mielikuvituksellisen romaanin. Marko Hautalan novellista olemme jo nähneet sarjakuvaversion, joka tukee tarinaa loistavasti ansiokkaan sarjakuvataiteilijan ansiosta. Tiedän kokemuksesta, että antologian kokoaminen ja siihen kirjoittajien löytäminen voi olla hankalaa, ja vielä hankalampaa on saada kirjasta ehyt kokonaisuus, luulen että se ei ole edes mahdollista vaan aina löytyy jotain mikä rikkoo hyvänkin kokonaisuuden.