Harri Nykänen
Rikoksen evankeliumi
Crime Time, 2016
Crime Time on ollut suuri nimi vuoden 2016 dekkarijulkaisussa, vaikka määrältään nimikkeitä on tullut vain muutamia jos vertaa isoon kustantamoon. Harri Nykäsen uuteen dekkariin Rikoksen evankeliumi: Uhraus, on hyvä päättää vuosi 2016 ainakin Crime Timen kohdalta, mutta se tehdään tyylikkäästi ja taidokkaan dekkarin parissa. Lukijana mulla on ollut hieman kaksjakoinen suhde Harri Nykäsen kirjoihin, joistakin olen pitänyt, mutta pakko myöntää että suurimmasta osasta en.
Nykäsen uutuus palautti jälleen uskoni mestariin, hän tekee ainakin itselleni tyylikkään paluun dekkaristien kärkeen. En tokikaan hauku Nykästä, että hän olisi paska kirjoittaja, en ole vain jostain syystä päässyt samalle aaltopituudelle hänen kanssaan. Nyt pääsin ja Rikoksen evankeliumi johdatti rinta rinnan neljän veljeksen: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen tarinaa eteenpäin.
"Matteusta, Markusta, Luukasta ja Johannesta riivaavat raamatulliset nimet ja rankat muistot. Syypää molempiin on heidän jyrkän uskonnollinen, vankilanjohtajana työskennellyt isänsä. Lapset ovat kasvaneet muurin varjossa 60- ja 70-luvulla. Harmaata taloutta tutkiva Matteus joutuu hengenvaaraa saatuaan tulenarkoja veroparatiisitietoja, jotka vievät suoraan yhteiskunnan huipulle. Kun raaka jälkien peittely alkaa, erilleen ajautuneet veljekset kokoavat voimansa.
Kovimman eteen joutuu Markus, jolla on takanaan väkivaltainen ura rikollisjengissä. Jengi ei pidä siitä että Markus kirjoittaa muistelmiaan. Äitinsä jälkiä vankilapsykiatriksi seurannut Luukas ja salaperäinen Johannes eivät hekään odota toimettomina. Isä on kylvänyt vihaa ja pojat korjaavat veristä satoa. Kuinka veristä, se selviää vasta kun veljekset alkavat tutkia vuosikymmenien takaisia asioita."
Veljesten taustat ovat perheen suhteen hyvinkin synkkä mutta tarinan edetessä saa huomata, että vaikka taustat ovat kuinka kurjat tahansa veljekset pitävät yhtä ja pyrkivät auttamaan toisiaan. Kirjassa juonta punotaan eri näkökulmista ja mukavasti ne lopulta yhdistyvät vaikka välillä meinaa mennä usko kirjaan mutta aina sieltä löytyy se valo joka jaksaa kannattaa tämän uuden rikoskirja sarjan avaus kirjan loppuun asti ja eittämättä on selvää, että kun syksy 2017 tulee pakkasten ja kesähelteiden jälkeen aion lukea myös Nykäsen seuraavan kirjan, koska aiemmin kertomani usko Nykäseen on ollut kovalla koetuksella, mutta ei ole enää.
Kun alan pohtimaan vuoden 2017 parhaita lukemiani dekkareita ja niiden kirjoittajia saa Harri Nykänen olla ylpeä kirjastaan ja itsestään kirjailijana. Pitkä puurtaminen omien ja toisten kirjojen parissa kasvattaa hyvin maukkaan hedelmän, jonka hän on hienosti soseuttanut maukkaaksi nektariiniksi kansien väliin.
Kommentit
Lähetä kommentti