Hanna-Riikka Kuisma - Viides vuodenaika

Hanna-Riikka Kuisma

Viides vuodenaika

Like, 2016

Valkoinen valo oli ensimmäinen lukemani kirja kirjailija Hanna-Riikka Kuismalta. Viides vuodenaika on lahjakkaan porilaisen kirjailijan neljäs romaani. Kuisma kirjoittaa hyvin yhteiskunnallisista asioista, niistä jotka lähestulkoon sivuutetaan sanomalehtien sivuilla vain yhdellä lauseella mutta ei kerrota mitä on sen lauseen, sen tarinan takana. Kuisma kuvaa tämän vähäpätöiseltä kuulostavan lauseen takana olevan tarinan omalla maagisella tavallaan. Kuisma kertoo mitä voi tapahtua ihmismielessä kun se on sairas ja se tarvitsee apua. Mitä me näemme, ja mitä me koemme, mitä me tulemme kokemaan. Hän kirjoittaa terävää tekstiä, se satuttaa, se jättää miettimään mikä on oikein mikä väärin. Oikein on se, että Kuisma kirjoittaa ja kertoo tarinoita joita harva pystyy kertomaan näin paatoksisella kerronnalla kuin Kuisma tekee. Hän on yksi tämän hetken mielenkiintoisimmista kirjailijoista joka ansaitsisi tulla enemmän julki.

Kuisma kirjoittaa mielenkiintoisia lauseita sisältäviä kappaleita. Niissä on runollista viehätysvoimaa ja ne vie mennessään. Hän Pystyy kertomaan asian kuin asian niin että lukijalle jää mieleen vain se tärkein sanoma. Aivan kuin kirjailija tunkisi lukijan päähän uutisvirtaa ja jättäisi aivoille työksi tutkia sanoma läpikotaisin.

"Lintufobiasta kärsivä Luna herää siskonsa talosta vailla muistikuvia. Hän jäljittää kadonneita vuosia terapiassa, ja vähä vähältä menneisyys palautuu hänen mieleensä, mutta uskaltaako hän seurata fobiaansa liittyviä muistikuvia? Samaan aikaan talossa tapahtuu arkijärjen ylittäviä asioita, ja Luna pelkää niiden liittyvän hänen menneisyyteensä.Viides vuodenaika on tummasävyinen romaani traumasta ja siitä selviämisestä. Se on tarina siskosten välisestä siteestä, rakkaudesta ja elämästä sairauden kanssa."

 Hanna-Riikka Kuisman kirja Viides vuodenaika on vuoden 2016 mielenkiintoisin, ehkäpä jopa parhain kirja jota kuluvana vuonna on julkaistu. Omalla asteikolla se yltää kirkkaasti top vitoseen asti. Vaikka itse olen enemmän dekkarinlukija, niin Kuisman kirjassa on jotain joka pitää otteessaan. Ensin on Kuisman käyttämä kieli, sitten tarina, kolmanneksi sen ajankohtaisuus ja lopuksi Kuisma kertoo todellakin sen mitä pienen otsikon takana sanomalehdessä voi piillä.