Mauri Karvonen
Aavetaloja ja ihmiskohtaloita
Nemo, 2016
Miksi Aleksanterin teatterin
tyhjillä käytävillä kuuluu raskaita askelia? Kenen kasvot ilmestyvät
Hovimäki-sarjasta tutun Brinkhallin kartanon lastenhuoneen ikkunaan? Miksi
entisen Katajanokan vankilan kellarista yhä kantautuu avautuvan rautaportin
kolinaa?
Kirjan on kirjoittanut Suomen historian asiantuntija (FM)
Mauri Karvonen kertoo että hänen harrastuksenaan on ollut tutkia ja etsiä
paikkoja, joissa väitetään kummittelevan. Karvonen kertoo tällaisten paikkojen,
kuten puutarhojen, siellä eläneiden ihmisten ja heidän tarinansa kiehtoneen
häntä aina.
Kirja sisältää kaksitoista kohdetta eripuolilta Suomea. Kun
katsoo kohteita miten ne ovat sijoittuneet kartalla on ne jostain syystä lähes
kaikki Etelä-Suomesta, Tampere pohjoisempana paikkana vaikka kirjaan sopivia
paikkoja löytynee Suomesta kasapäittäin aina pohjoiseen asti. Siitä on
annettava miinuspisteitä kirjan tekijälle koska uskon että tekijällä on ollut
muitakin kohteita ja materiaalia niistä musta jostain syystä nämä on laitettu
kirjaan.
Aaveet/henkiolennot ovat olleet suuressa suosiossa viime
vuosien aikana. Kirjoja julkaistaan vuosittain useampi kappale, ja niissäkin on
paljon tasoeroja. Aavetaloja ja ihmikohtaloita kirja on kuitenkin sisällöltään
erittäin laadukas, siinä on paljon kuvamateriaalia ja mikä parasta tässä
kirjassa on tuotu esille myös tarinat kohteiden takaa. On esitelyt ihmiset
jotka ovat asuneet kirjassa esitellyissä kartanoissa ja linnoissa, ja
useimmiten näistä tarinoista ja kohteen historiasta löytyy se perimmäinen syy
miksi paikassa kummittelee. Moni kohteeseen hengeksi jäänyt siellä ennen asunut
tai siellä jopa raa'asti tai tapaturmaisesti kuollut haluaa jäädä vanhaan
asuinpaikkaansa kuolemansa jälkeen. He asuvat siellä välillä sulassa sovussa
uusien omistajien kanssa, mutta välillä henget ilmoittavat olemassa olostaan
kolistelemalla seiniä, avaamalla ovia ja jopa näyttäytymällä.
Nykypäivänä nämä
kirjassa esitellyt kohteet ovat poikkeuksellisesti kaikki joko museoita tai
hotelleita ja niissä on näytillä paljon entisten asukkaiden omaisuutta, ehkä
tämä on juuri yksi syy miksi joku haluaa jäädä hengeksi, hän haluaa olla
lähellä tavaroita jotka olivat hänelle joskus tärkeitä.
Kirja on rakenteeltaan selkeästi jaoteltu. Ensin kerrotaan
välillä pitkästikin paikan historiaa ja siellä asuneita ihmisiä ja miten paikan
omistajuus on vuosien aikan muuttunut. Historiatietojen jälkeen tulee
tositarinoita paikasta joita on kerätty haastattelemalla kohteessa
työskenteleviltä ihmisiltä, sanomalehdistä ja mm. kohteiden omista kokoelmista.
Kirjan johdannossa Karvonen kertoo kiertäneensä satoja
kohteita ja kirjaan valitut on valittu niiden monipuolisuuden ja että ne olisiva
tarinoiltaan ja kulttuuriperinnöltään erilaisia. Kuitenkin
pääkaupunki/Etelä-Suomi keskeisyys loistaa vahvasti läpi sillä mm.
Etelä-Pohjanmaalla on lukuisia vastaavia kohteita ja varmaan ne olisivat myös
kirjaan tarjonneet: erilaisia tarinoita, erilaista kulttuuriperintöä ja myös
monipuolisuutta. Puolustuksena kirjoittajan kohteille voisi sanoa sen että
jokainen varmaan valitsee mielellään niitä oman kotiseudun lähettyvillä olevia
kohteita. Vaasassa toimiva Haamu-kustannus on julkaissut teoksen joka käsittelee
juurikin näitä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueen kohteita.
Kyytipojaksi kirjan kanssa voisi nauttia vaikka Pyynikin käsityöläispanimon Pikkuportterin, etiketin kuvaltakin sopiva olut juuri tähän kirjaan. Olut on mieto portteri, josta saattaa aistia myös kahvin ja suklaan.
Ja kun aaveet on saatu luettua voi tarttua hyvin mielin Reuna kustantamon kirjaan Milt, jonka tarinassa myös ovat henget liikkeellä, hyvätahtoisesti.
Huikea kirja kaikin puolin, vasta vajaa puolet lukenut. Hienosti kuvitettu ja kerrottu historia, sekä tapahtumat. Seuraavaa odotellessa :)
VastaaPoista