Mikko-Olavi Seppälä - Suruton kaupunki, 1920 -luvun iloinen Helsinki

Mikko-Olavi Seppälä

Suruton kaupunki, 1920 luvun iloinen Helsinki

WSOY, 2016

"Kieltolain ajan Helsinki pulppusi jazzia ja juovuttavia unelmia. Näyttävästi kuvitettu teos kertoo, miten helsinkiläiset elivät kiihkeän ja ristiriitaisen, suruttoman 1920-luvun.

Öisiä katuja valaisivat reklaamivalot, tieteen keksinnöt ja moderni taide järkyttivät maailmankuvaa ja kokaiini vei toiseen todellisuuteen. Kaupungin kaduilla törmäsivät niin sakilaiset kuin raittiusintoilijat, jazztytöt ja urheilijat, talonpoikaismarssijat ja urbaanit kosmopoliitit, hevoset ja autot. Väiteltiin ja unelmoitiin. Kaalimaat lanattiin pallokentiksi. Haettiin vauhtia ilonpitoon viinanhuuruisista salakapakoista tai apteekkien hyvin varustelluista samppanjakellareista. Huumaannuttiin uudesta kaupunkikulttuurista ja tanssittiin yli hautojen... Mikko-Olavi Seppälä loihtii eteemme suruttoman 1920-luvun ja kertoo elävästi, kuinka kaiken ilottelun lomassa moderni maailma saapui Helsinkiin."

Kirja tuo mahtavan ajankuvan siitä millainen Suomi ja suomalainen "iso" kaupunki oli 1920 -luvulla, se oli kasvua, ja kaikki oli uutta. Tuntui ettei kenelläkään ollut liiemmin mitään huolia vaikka niitä oikeasti oli. Elettiin vahvaa kasvukautta, mutta silti tulevaisuus näytti kaukana synkkyyttään, siitä ei vielä silloin tiedetty. Helsingissä osattiin juhlia ja nautti elämästä vaikka kaikki oli tiukkaa.

Tuli Jazz...tuli oikea rytmi ja sen mukana bileet, uusi nuoriso ryntäsi kaduille ja laittoi kaupungin sekaisin. Salakapakat tarjosivat kieltolain kieltämät nautinnot, viinaa tuotiin salaa ja sitä tehtiin salaa...elämää.

Mitä jos maailma olisi sellainen kuin se oli 1920 -luvulla, meillä kaikilla olisi helpompaa, kenelläkään ei olisi kiire...jokainen osaisi nauttia elämästä ja viihdykkeistä. Nyt kukaan ei voi nauttia täysillä, aina on oltava varuillaan ja seurattava laajalti mitä ympärillä ja maailmalla tapahtuu.

1920 -luku oli elämää.

Kirja on tyylikäs kokonaisuus kuvineen ja teksteineen. Se tuo lukijan silmien eteen vuosikymmenen jota enää harva täällä muistaa, kohta tämä vuosikymmenen eläneitä ihmisiä ei ole olemassa. Seuraavaksi muistellaan 1930 -lukua, 1940 -lukua, mutta vuosi vuodelta kaikki vuodet jäävät historiaan ja vielä kun on tallessa ja muistissa asioita niistä on syytä tehdä kirjoja.