Roberto Bolaño - 2666

Roberto Bolaño

2666

Sammakko, 2015

Neljä yliopistotutkijaa etsii salaperäistä saksalaiskirjailijaa. Newyorkilainen toimittaja lähtee ensimmäiselle juttumatkalleen Meksikoon. Leskifilosofi luisuu kohti olemassaolon syöveriä. Rikoskomisario rakastuu pidättyväiseen naiseen. Roberto Bolañon monumentaalinen pääteos valaisee ihmismielen kätkettyjä sopukoita ja laventuu katsaukseksi ihmiskunnan tilasta. 

Teos on jo nyt saavuttanut 2000-luvun alun maailmankirjallisuuden klassikon aseman. 

Roberto Bolañon järkälemäinne, lähes 1000 sivua, kirja oli välillä miellyttävää luettavaa, mutta välillä tuntui, ett kirjassa oli liikaa jaarittelua. Kirja oli alunperin suunniteltu ilmestyväksi viidessä eri osassa, joka omasta mielestäni ei olisi ollut pahitteeksi. Jokainen kirjan osio olisi toiminut vallan mainiosti myös erikseen, mutta nyt kun ne oli lyöty yhteen nivaskaan piti oikein miettiä miten tämä seuraava osa liityikään tai miten se oli sidoksissa tuohon aiempaan. Yhtenemiskohtia onneksi löytyi mutta jos olisin itse saanut päätää olisin toiminut kute kirjailija oli viimeisinä vuosinaan toivonut, että osiot ilmestyisivät suunnitellut aikataulun mukaan jolla hän myös olisi varmistanut sanojensa mukaan perheelleen toimeentulon paremmin kuin että se ilmestyi yhtenä nivaskana.

Vaikka kirja välillä tuntuikin puuduttavalta, se on laadukas ja ehdottomasti yksi vuosituhannen tähän asti ilmestyneistä kirjoista yksi tärkeimmistä pääteoksista, jollaiseksi tätä kirjaa voidaan kutsua kirjailijan äkisti katkenneella uralla.

Kirjassa on yksi tärkeä kiinnekohta, se on Santa Teresan kaupunki Meksikossa.

Kirjassa ollaan kuuluisan kirjailijan Archimboldin jalanjäljillä ja oikeastaan tarina onkin suurta takaa-ajoa ja metsästystä tämän kuuluisan, salaperäisen, kirjailijan perässä joka haluaa pitää matalaa profiilia. Kirjan ensimmäisessä (Tutkijoiden osa) sekä viimeisessä, viidennessä (Archimboldin osa) päästään seuraamaan lähemmin tätä kirjailijaa. Tutkijoilla alkaa vähittelen selviämään Archimboldin olinpaikasta vihjeitä, mutta useimmiten kirjailija osaa välttää kontaktin tutkijoiden kanssa ja pääsee näin pakoon omaan yksityisyyteensä. Tässä ensimmäisessä osasa neljä tutkijaa, kirjallisuuden tutkijaa löytävät Archimoldista sen yhteisen kiinnostuksen kohteen ja haluavat löytää kirjailijan, kaikki ei ole helppoa varsinkaan kun tutkijoiden oma elämä ei ole helppoa varsinkaan kaikkine kolmiodraama-aineksin varusteltuna.

Kirja on hyvin arvoituksellinen, kirjailija on onnistunut luomaan hyvin salaperäisen mutta merkitävän päähenkilön joka on kuitenkin jäänyt hyvin tuntemattomaksi vaikka fanien keskuudessa on suuri tähti ja ollut ehdolla Nobelin palkintojen saajaksi useasi mutta aina palkinto on lipsahtanut muualle.

Neljännessä osassa kirjailija tuo lukijan silmien eteen luultavasti totuuden tai ainakin yhden osan siitä, nimittäin Meksikon rikollisuuden ja sen julmuuden. Kirjassa hän kuvailee yksityiskohtaisesti tapahtumia, jotka ovat kaupunkien kaduilla ja maaseudun rauhassa jokapäiväistä. On kidutusta, raiskauksia ja brutaalia väkivaltaa. Ehkä tämä osuus kirjasta olisi voinut jäädä julkaisematta tässä muodossa jos olisi päätetty julkaist jokainen osa erikseen, tai ainakin "Rikosten osa" olisi kokenut suuren muutoksen, mutta kaiken keskellä se toimii ja tuo kirjaan sen kaivatun ylösnousemisen loppuunpalamisen keskeltä, jolloin kirja saa alleen uutta virtaa.

Juurikin ennen Rikosten osaa on kirjan kolmeas osa "Faten osa", joka mieletäni on kirjan heikoin kohta. Se jää liian avonaiseksi, ja siinä jää liikaa asiaa mieleen johon ei saada selitystä. Kirjailija itse kuoli juuri ennenkuin sai kirjansa täysin valmiiksi ja se heistuu kirjan eri osiin. Voi hyvin houomata koska kirjailija oli voimissaan kirjoittaessaan kirjaa. Faten kohdalla niin ei voi puhua, ehkä se oli hänellekin osa joka oli vain pakko kirjoittaa ja päästävä mahdollisten kipujen avulla seuraavaan jo paljon enemmän kantavampaan osaan, Rikosten osaa. Joka taasen synkkyydellään saattoi kuvastaa kirjailijan ajatuksia omasta elämästään sairauden keskellä.

Tämä oli ensimmäinen kirja jonka luin Bolañolta, mutta ei varmaan viimeisin, ehkä on hyvä aloittaa juurikin tästä paksummasta josta käy hyvin selville kirjailijan eri tyylit viedä tarinaa eteenpäin. Hänen toinen pääteokseksi kutsuttu Kesyttömä etsivät voisi olla se seuraava johon tarttua. Hänen kirjojeen on suomennettu muutama mutta Bolaño oli tuottelias kirjailija ja toivonkin, että häneltä myös vähitellen julkaistaisiin kaikki mitä hän on kirjoittanut koska tämä mies on yksi niistä harvoista jotka pystyvät saamaan itselleen jonkinlaisen kulttimainee.

Odotan myös, että tämä massiivinen 2666 ilmestyy joskus viitenä eri kirjana, vaikka kätevänä pokkariversiona joita voi lukea junamatkallaan.