"Pyydä luokse sun on ensimmäinen Espinosalta suomennettu romaani. Hellyttävän absurdi pieni hyvän mielen tarina.
Jokaisella pariskunnalla on oma tapansa rakastaa, riidellä, antaa anteeksi ja syytellä toisiaan. Dani alkaa pohtia elämäänsä ja ihmissuhteiden vaikeutta, kun hänen avoliittonsa karahtaa karille. Hän lähtee Caprille, maagiselle saarelle jonne päätyi jo kerran nuoruudessaan."
Albert Espinosa (s.1973) romaani Pyydä luokse sun on kirja, jonka hotkaisee kerralla. Joskus kyseinen asia on huono, mutta tässä tapauksessa hyvä. Kirjaan ei ole ahdettu mitään turhaa, vaan se on hyvin lyhyt tarina jollaisen mielellään lukeekin yhdeltä istumalta.
Kirjailija kertoo tarinan, pelkän tarinan, ei turhia lässytyksiä joukossa. Tarina alkaa sillä kun kirjan päähenkilö Danin, nelikymppinen mies, suhde kokee kriisin ja elämänkummani on päättänyt erota. Kirja kuvaa riitaa ja kirja sisältää pieniä tarinoita, muitoja, suhteesta. Kirja on muistelu elämän aikana tapaamista ihmisistä, herra Martin joka makaa sairasvuoteella ja herra George laivalla Caprissa, olivat jättäneet Daniin pysyvän jäljen, muiston. Näiden miesten kautta tarinassa palataan "takautumina" tarinassa.
Danilla on seuranaan vain tyhjät pahvilaatikot ja ainoa muisto mikä hänelle jää on avopuolison hajuvesipullo, joka lopulta repii aukki muistot joita kirjassa kerrotaan.
Luin Espinosan oman elämäntarina netistä ja hänen sairaudestaan, kirjasta huomaa kuinka hän on siirtänyt osittain ne tuskat joita hän on kokenut, kirjaan. Ei suoranaisesti, mutta kirjan tyyli on sellainen, että siinä henkii osittain menetetty elämä.
Kirjailija kertoo tarinan, pelkän tarinan, ei turhia lässytyksiä joukossa. Tarina alkaa sillä kun kirjan päähenkilö Danin, nelikymppinen mies, suhde kokee kriisin ja elämänkummani on päättänyt erota. Kirja kuvaa riitaa ja kirja sisältää pieniä tarinoita, muitoja, suhteesta. Kirja on muistelu elämän aikana tapaamista ihmisistä, herra Martin joka makaa sairasvuoteella ja herra George laivalla Caprissa, olivat jättäneet Daniin pysyvän jäljen, muiston. Näiden miesten kautta tarinassa palataan "takautumina" tarinassa.
Danilla on seuranaan vain tyhjät pahvilaatikot ja ainoa muisto mikä hänelle jää on avopuolison hajuvesipullo, joka lopulta repii aukki muistot joita kirjassa kerrotaan.
Luin Espinosan oman elämäntarina netistä ja hänen sairaudestaan, kirjasta huomaa kuinka hän on siirtänyt osittain ne tuskat joita hän on kokenut, kirjaan. Ei suoranaisesti, mutta kirjan tyyli on sellainen, että siinä henkii osittain menetetty elämä.
Kommentit
Lähetä kommentti