Markku Ropponen
Kuhala ja kaimaanin hymy
Tammi, 2022
Hirtehinen hyväntuulendekkari. Kuhala pestataan suojelemaan ex-rikollista. Murhaajalla on viileä hymy, mutta lukija nauraa suupielet korvissa!
Housunkannatinmuseon hoitajaa kiristetään, hän on vasikoinut. Nyt tarvitaan Kuhalaa. Mutta menneisyys on Kuhalallakin ja lisää harmeja tiedossa, sillä Helsingissä on vilkas meininki jopa kaverin hautajaisissa. Markku Ropposen lupsakka, yllätyksiä pursuava dekkarisarja koukuttaa yhä uusia lukijoita. Otto Kuhala ja hänen koiransa Hippu edustavatkin perisuomalaisuutta hykerryttävimmillään. Kuhala ja kaimaanin hymy on Kuhala-sarjan 19. osa.
Markku Ropposen Kuhala -sarjan uusi dekkari on yksi niistä kirjoista joita odottaa joka vuosi. Vaikka on pakko myöntää, että nämä kirjasarjat, jotka ovat venyneet lähes kahteenkymmeneen osaan alkaa väkisinkin toistamaan itseään. Näin on käynyt Ropposelle, Mäelle ja Jokiselle, mutta lähes aina niissä on jotain uutta ja jotain joka jopa yllättää lukijan. Millä Ropponen tällä kertaa yllätti? Se oli huumorinmäärä, tämä olisi hyvin voinut olla humoristinen seikkailuromaani, mutta oikeampi nimi dekkarin oheen sille lienee humoristinen dekkari.
Tarinassa Sumiaisten kunnasta löytyy niinkin hieno museo kuin housunkannatin museo, jossa on tietenkin esillä kaikkia esineitä, jotka liittyvät asioihin joilla saadaan housut pysymään ylhäällä kuten vyöt ja henkselit. Jännitys tiivistyy kun Kuhala saa toimeksiannon. Selviää, että tätä museota pyörittävää miestä kiristetään. Museon "johtajalla" on uusi identiteetti ja hän onkin Suomessa ensimmäinen henkilö joka on aikoinaan päässyt todistajansuojeluun, mutta joku on saanut selville miehen oikean henkilöllisyyden.
Hauskoja ja vaarallisia tilanteita riittää lukemattomia tässä Ropposen Kuhala -sarjan menevimmässä ja hauskimmassa dekkarissa. Pääosassa on tietenkin myös Hippu -koira, joka nousee yhtäkkiä suureen kuuluisuuteen. Myös valtiovierailulla Suomessa olevat saavat nähdä ja kokea Hippu-koiran. Tärkeitä dekkarissa oli se sitten vakava tai humoristinen on ruumiit ja niitäkin pääsemme makustelemaan sivujen edetessä kohti loppua.
Kuhala sarja Kuhalan tavoin vanhenee kirja kirjalta samoin myös Kuhalan kiintymys lemmikkiinsä tuodaan erittäin hyvin esille tarinassa. Kuten aiemminkin olen maininnut tästä sarjasta, se alkaa olemaan liikaa Hippu -koira painoitteista kerrontaa. Toivottavasti Ropponen palauttaa Kuhalaa hieman taaksepäin niihin vanhoihin alkupään dekkareihin joissa Kuhala oli vielä se tuttu Kuhala. Toki Ropponen tarinan kertojana on loistava ja ansaitsee paikkansa dekkaristina aivan loistavasti mutta tulevaisuudessa odotan Ropposelta liiallisen huumorin lisäksi kovempaa toimintaa.
Kommentit
Lähetä kommentti