Matti Kääriäinen - Kehitysavun kirous

Matti Kääriäinen

Kehitysavun kirous

2014, Into-kustannus

"Kehitysavun antaminen köyhille maille ei ole johtanut niihin tavoitteisiin, jotka sille alun perin asetettiin. Äärimmäinen köyhyys on häviämässä lähinnä sellaisissa maissa, joille kehitysapua ei ole annettu – vaikka virallinen propaganda toista väittääkin. Monissa maissa kehitysapu tukee paikallista eliittiä, ei demokratisoitumista. Kaiken kukkuraksi kehitysmaista karkaa pääomia lähes kymmenen kertaa kehitysavun verran, monikansalliset yritykset kiertävät veroja ja veroparatiiseihin kertyy tuhansia miljardeja euroja. Edes kehitysavun ammattilaiset eivät tiedä, kuka kehitysapulaivaa ohjaa ja mihin suuntaan. 

Ulkoasiainneuvos ja eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen kirjoittaa kehitysapubisneksen karusta todellisuudesta juhlapuheiden takana. Siinä todellisuudessa rikkaat maat ovat antavinaan apua ja kehitysmaiden eliitti on ottavinaan sitä vastaan. Osansa saavat myös suomalaispoliitikot: muun muassa Paavo Väyrysen toimet kehitysapukoneiston pyörteissä näyttäytyvät kriittisessä valossa. Kirja sisältää myös katkelman Kääriäisen Mosambikin-komennuksensa jälkeen laatimasta loppuraportista, jossa hän ehdottaa oman asemapaikkansa lakkauttamista."

Ennen tätä kirjaa en juurikaan ollut paljoa lukenyt ns. yhteiskunnallisia kirjoja, mutta luulen että tämän kirja myötä myös se osa kirjallisuudesta tulee lisääntymään.

Kirjan kirjoittaja on elääkkeellä oleva suurlähettiläs, joka teki pitkän työrupeaman kehitysavun parissa ja kertoo tässä kirjassa totuudenmukaisen totuuden siitä mitä tämä paljon puhuttu kehitysapu oikein on ja miten sillä on pystytty tai ei-pystytty vaikuttamaan sitä saavien maiden elintasoon. 

Kirjassa painotetaan useampaan kertaan, että OECD: n jäsenmaat ovat sopineet, että pyrkimys on antaa kehitysapua 0,7% bruttokansantuotteesta. Sikäli kehitysavun toteutumisen on tehnyt haastavaksi, koska tähän tavoiteeseen on yltänyt keskimäärin muutama valtio, näiden joukossa ei ole Suomea.

Mitä tämä kehitysapu tai paremmin mainittu kehitysyhteistyö sitte on, se on lyhyesti sanottuna voimavarojen siirtoa globaalista pohjoisesta etelään taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä kehitysyhteistyö ei kuitenkaan rajoitu pelkästään rahoittamiseen, vaan se voi olla myös osaamisen jakamista. 

Kehitysavun odotetaan parantavan sen avunsaaja maan olosuhteita pitkällä aikavälillä. Kirjassa kerrotaan esimerkki jossa eräälle maalle toimitettiin apua viljelyksiin, ja se apu auttoi niin kauan kun sitä toimitettiin mutta kun apu loppui, suistui kyseisen maan tilanne taas tukalaksi. Eli tästä voi päätellä, että kehitysyhteistyön pitäsisi jatkua kauan, jotta sitä saavien elanto saadaan joskus tulevaisuudesa turvattua. Mutta tuudittautuvatko avunsaajat liikaa apuun, kun se loppuu he ovat taas avuttomia.

Kehitysavussa puhutaan miljardeista dollareista joita annetaan vuosittain tähän työhön. Yksityiset investoinnit kehitysmaihin ovat vuosittain yli 200 miljardia dollaria.

Kirjan teksti on hyvin silmiä avaava lukukokemus, josta selviää, että kehitysapu ei ole välttämättä toimivaa aina. Ja kun sen antaminen loppuu edes hetkeksi on katastrofin aineksia ilmassa. Suosittelen kirjan lukemista jokaiselle joka vähänkin on kiinnostunut tietämään mitä on oikeasti suuren koneiston takana joka rahaa jakaa maailmalle. Kirja on hyvin kriittinen koko kehitysapujärjestelmää kohtaan.

Lopuksi vielä tarina siitä mitä kirjan kirjoittaja on kertonut: Suomi korostaa omassa kehitysavussaan koulutuksen tärkeyttä. Sambiassa mm. Suomi rakensi käsityöluokkia kouluihin ja koulutti opettajia käsityöaineisiin. Ajateltiin, että ihmiset oppivat tekemään itse jotakin. Tätä työtä tehtii 17 vuotta ja kun hanketta lähdettiin arvioimaan, siitä ei ollut enää mitään jäljellä. Kaikki koulutetut opettajat olivat muuttaneet pois, Botswanaan, koska he saivat hyväpalkkaisen työn sieltä.