Siirry pääsisältöön

Marko Hautala - Kuokkamummo


Kuokkamummo on Marko Hautalan Kuudes kirja ja ehdottomasti, Markon, tämän hetkisen ura parhain. Marko Hautala nousee kirjan myötä uransa huipulle, ja jos asiaa voisi katsella kansainvälisellä tasolla niin heippa Stephen King ja Dean Koontz, juoskaa lujaa sillä Marko Hautala tulee rytinällä kuokka kädessä.

Kuokkamummo on alunperin vaasalainen urbaanilegnda, jonka olemassa olosta tiedetään jotain, mutta ei tarpeeksi, mutta nyt vaasalainen Marko Hautala on kirjoittanut tarinan tästä luokkaa heiluttavasta mummosta, tarina voi olla totta, sen voi jokainen itse päättää kun on kirjan lukenut. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea.

Hautala on onnistunut kirjoittamaan niin täysiverisen kauhuromaanin kuin vain voi tehdä. Ja parasta kauhuahan on se mitä ei näe, vaan sen tuntee jossain tuolla syvällä ytimissä. Jo pelkästään kirjan kansi antaa hyvän kuvan mitä tuleman pitää, hiipivää kauhua, kauheaa mummoa. Kirja on vauhdikas, viihdyttävä, pelottavakin tietyllä tapaa.

Kirjassa Maisa aloittaa tutkimukset väitöskirjaansa varten ja kohteena on tietenkin tarinat jotka koskevat Kuokkamummoa, mutta kun tarpeeksi syvältä kaivelee ja toisten asioihin sotkeutuu niin hän ei voi aavistaa millaisen tapahtumaketjun hän laukaisee. Sagal Yusuf on yksi tarinan päähenkilöistä, joka on mukana niinsanotussa Kuokkamummokultissa. Takautumat joita kirjassa on, tuovat lisäväriä ja syvennystä tarinaan ja ne on osittain yksi kauhun lisäämistapa.

Kirjan ehkä mielenkiintoisin ja muistettavin hahmo kaikkien muiden ohella on Kalastaja, joka yrittää pitää uteliaat poissa von Bondorffien huvilalta. Kalastaja uistelee pääasissa kaloja, mutta myös koiria ja ihmisiä unohtamatta. Kuin myös näissä Kalastajan tapauksissa, niin muissakin Hautala on osannut kertoa hienosti kauhuasioita fiilispohjalta, miten sen tuntee, ei miten sen näkee.

Varmaan jokaisen meidän kotipitäjässä on hahmo tai hahmoja, joista voisi kirjoittaa kirjan, ja jokainen voi keksiä sellaisia itsekin ihan kadulla kulkevista ihmisistä, joita näkee päivittäin. Mulle itselle tälläisiä hahmoja on mm. Arpamies, joka joka päivä käy ostamassa R-kioskilta arvan, valkohanskamies, mies joka kulkee aina valkoiset hanskat kädessä, tosin häntä ei ole nyt näkynyt hetkeen, sitten on kyyrypappa, joka potkuttelee rollaattorilla selkäkyyryssä, unohtamatta tietenkään pillipiiparia joka aina kesäisin sulostuttaa meitä naapuritalon terassilla pillimusiikilla. Nämäkin voi olla joskus ns. urbaanilegendoja, jotka on olemassa mutta niiden olemassa oloa ei moni tiedä.

Marko Hautala on tehnyt viime vuosien kauheimman kirjan ja seuraavalle Hautalan kirjalle on erittäin suuret odotukset, voi vielä laittaa paremmaksi?

Ellei Kuokkamummo valloita Amerikkaa, niin vika on heissä, ei Hautalassa.



"Te mietitte, mitä Kuokkamummo tekee. Kuokkamummo tappaa lapsia. Se on vanha kuin meri ja taivas. Se hiipii rantametsissä ja niiden isojen kivien välissä ja kaatuneiden puiden takana. Paljain laihoin varpain se menee kuin minkki. Ja jokainen, joka käy sen talon pihalla ilman lupaa, joko kuolee tai tulee hulluksi. Se odottaa, että joku liikaa kiroillut jää joukosta jälkeen, kuselle tai tekstaamaan tai katsomaan perhosta tai pelastamaan linnunpoikaa. Se odottaa, että sille käännetään selkä. Se humauttaa kuokan lapaluiden väliin niin, että ilmat menee pihalle ja jaloista häviää tunto."

Marko Hautalan teokset:

2014 Kuokkamummo
2013 Unikoira
2011 Torajyvät
2009 Käärinliinat
2008 Itsevalaisevat
2002 Kirottu maa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

G.T. Karber - Murha!

  G.T. Karber Murha! 100 mysteeriä nojatuolietsiville Gummerus, 2024 G.T. Karberin Murha! on täydellinen valinta kaikille mysteerien ja älypelien ystäville. Kirja yhdistää murhamysteerien kiehtovan maailman ja loogiset pulmat, jotka haastavat lukijan terävimmän päättelykyvyn. Karber on rakentanut kirjan huolella, tarjoten 100 erilaista arvoitusta, jotka vaihtelevat vaikeustasoltaan ja tempaavat lukijan mukaansa ratkomaan rikoksia. Yksi kirjan vahvuuksista on sen interaktiivisuus. Pulmat on suunniteltu siten, että ne todella vaativat lukijalta luovaa ajattelua ja tarkkaa logiikkaa, mutta ne eivät koskaan tunnu mahdottomilta (Tai näi voi olettaa). Karber onnistuu ylläpitämään tasapainon haastavuuden ja palkitsevuuden välillä, mikä tekee arvoitusten ratkaisemisesta erityisen tyydyttävää. Jokainen mysteeri on omalaatuinen, ja monet tapaukset tuovat mukanaan hauskoja oivalluksia ja yllättäviä käänteitä. Kirjan rakenne tukee hyvin lukijan matkaa: arvoitukset kehittyvät vähitellen vaike...

Kimmo Svinhufvud - Viheliäinen luovuus!

  Kimmo Svinhufvud Viheliäinen luovuus! Arthouse, 2026 Kirjoittamisesta on kirjoitettu paljon. On oppaita juonesta, henkilöhahmoista, kirjoitusrutiineista, inspiraatiosta ja tietenkin siitä kaikkien kirjoittajien tuntemasta möröstä, kirjoitusblokista. Siksi uuden kirjoittamisoppaan kohdalla ensimmäinen kysymys on väistämättä: mitä uutta tästä aiheesta enää voi sanoa? Kimmo Svinhufvudin Viheliäinen luovuus! onnistuu löytämään oman näkökulmansa. Se ei yritä vakuuttaa lukijaa siitä, että kirjoittaminen muuttuisi muutamalla niksillä helpoksi. Päinvastoin kirjan lähtökohdassa on jotakin paljon kiinnostavampaa: kirjoittamiseen kuuluu ristiriitaisuutta, epävarmuutta ja keskenään kamppailevia voimia. Niitä ei välttämättä tarvitsekaan poistaa. Svinhufvud lähestyy kirjoittamista erilaisten jännitteiden kautta. Kirjan taustalla vaikuttaa muun muassa ajatus niin sanotusta viheliäisestä ongelmasta: ongelmasta, johon ei ole olemassa yhtä lopullista ja kaikkialla toimivaa ratkaisua. Kirjoittamin...

Reijo Mäki - Maitolasimies

  Reijo Mäki Maitolasimies Otava, 2024 Maitolasimies on Reijo Mäen 35. Jussi Vares dekkari. Ensimmäinen, Moukanpeli, ilmestyi vuonna 1986, eli kohta juhlitaan jo Vares sarjan pyöreitä vuosia. Viime aikojen Jussi Vares dekkarit ovat olleet hyvin ennalta arvattavia lähinnä huonolla huumorilla höystettyjä tekeleitä. Onhan kirjoittajalla tietenkin oma huumorinsa, jota hän viljelee kirjasta kirjaan. Yksi häiritsevä asia tässä dekkarissa oli mm. se, että hän taivutti Pekko etunimen Pekkon. Oliko se tarkoituksellista vai ei, mutta oletin tämän olevan vain yksi virheellinen taivutus, mutta tätä samaa muotoa käytettiin jatkuvasti. Reijo Mäen uusimmat dekkarit ovat jo nimetty myös huumorimielessä kuten tämä Maitolasimies, tai esim aikaisempina vuosina ilmestyneet Köyhä Ritari, Soopeli, Hot Dog tai Kakolan kalpea. Toinen tunnistettava asia näissä on hyvin huumoripitoiset hahmojen nimet ja useimmiten näitä löytyy naishahmoilta joiden kanssa Jussi Vareksella tuntuu olevan aina vipinää ja ylläty...